Pakertelua vieraissa.

Tänään päädyin käymään ystäväni luona, ja otin mukaan muutamia helmiä, en todellakaan kaikkia. Koska se olisi ollut sama kuin olisin todellakin kantanut kokonaisen muuttolaatikoston mukanani. :D Yllättäen päädyin ottamaan vain pienen kassin.
Lopputulokset olivat jotain mistä olin melko tyytyväinen.


Nyt, korujen vuoro.

 Kaulakoru sinertävistä helmistä. Keskustan sain joskus äidiltäni, ja se on odottanut varmaan puolitoista vuotta, että saisi oikeanlaisen inspiraation tehdä jotain. Nyt sitten tuli tälläinen. Sininen inspiraatio. Pidin tämän korun kaikista helmistä. Loppujen lopuksi kaunis koru.

Tämä koru on tehty hieman aikaisemmin jo, mutta vasta sain kuvattua tämän sopivassa valossa. Paljoakaan suunnittelua tähän ei totta puhuessa käytetty, vaan olin lähdössä tutustumaan uuteen kuntoutuspaikkaan. Jännitin hirveästi ja sain viestin että kuntoutusohjaajani oli tulossa. Tajusin ettei minulla ollut mitään korua, koska kaikki olivat laatikoissa. Kaappasin vain nopeasti kasan helmiä ja tungin nauhaan. Kerkisin vielä opetella liukusolmun, ja lähteä alas, ennen kuin hän olikin jo pihalla.   Viiden minuutin tuotos, ja monella tapaa, tämä on yksi suosikkikoruistani. Siinä ei ole juuri ollenkaan mustaa. Mikä hämmentää näin jälkikäteen.

Tuttavalle tehty rannekoru.  Mustia helmiä, obsidiaanihelmiä, punertavia sekä kultaisia. Nahkanyöri helmien sisällä, uskoisin sen olevan tekonahkaa, mutta käsikorun reunat ovat poronnahkaista nyöriä. Palmikoituna ja kiinnitettynä. Ehkä hieman karumman näköinen, mutta sillä on oma luonne.  Lämmin ja voimakas. Toivottavasti kaikki siihen laitettu positiivinen energia pääsee läpi omistajalleen. 

 Samalla kun vielä haluan ehdottomasti työstää nahkaa koruissa. Materiaalina, se on ihanan tuntoista. Haluaisin oppia työstämään sitä, ja kenties tehdä siitä muutakin. Paljonkin muuta. 

Tälläistä tällä kertaa.
Mannu vaikenee, mutta vain hetkeksi. 

Hämähäkkejä jälleen

Vielä on tavarat aivan sekaisin ja vailla paikkoja, mutta päätin tuossa aikani kuluksi väkertää korun. Löysin aivan ihanan metalliosan/pohjan korulle.
Kyseessä oli korvantaakse sopiva koru. Itse pidän nöistä paljon, sillä vasemman korvani ei ole pysynyt auki. Enkä uskalla painaa neulaa läpi. Hrr.

Vaikka koru oli äidille, ja hänen toiveidensa mukainen ja mallinen. Mutta ei kehdannut kerpele olla mallina. :D

Sieppari muuton keskellä

Nyt viimein saimme muuton aikaan. Tai siis, ainakin sen verran että olemme päässeet uuteen asuntoon. Ja osa tavaroista on paikallaan jo nyt. Mutta sitten ongelmana on vielä laatikot ja niiden purku. Odotan tässä innolla jo että pääsen laittamaan työhuone/vierashuonetta kuntoon. Tällä hetkellä siellä on ihan pirusti laatikoita ja vieras. :D

Mutta, yhden siepparin sain tehyä pyynnöstä. Siepparin joka oli yhtä lailla tuskaa tehdä ja mukavaa.

Tuollainen sieppari sitten tuli. Toiveina oli itämaishenkinen sieppari. Kokoahan tällä tekeleellä on hieman, eikä sitä tuossa juuri saanut nätisti, mutta olipahan ainoa seinä jossa oli vapaata! Ystävälle siis tälläinen. Renkulat ovat vähän mistäkin napattuja, ja työhön meni tuntematon määrä tunteja ja kasa helmiä. Alkuperäiseen toivomukseen kuului ettei valkoista lainkaan, joten poikkeus tuli sulissa. Sulat ovat riekon sulkia, joita tykkään käyttää sieppareita tehdessäni.

Puratessa laatikoita laitoin pojille paikan katsella ulos. :) kun vierashuone on vielä kissavapaana. Kovasti tykkäsivät katsella kaikkea liikkuvaa.

Muuttokiireitä

Näitä kiireisiä kuukausia on välistä hieman liikaakin. Nyt on taas yksi tälläinen.
Mutta ihan vain sen takia että on muuton aika. Vaihdetaan asunto pienestä isompaan. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin onnellinen.
Vasta tänään saimme avaimet, ja asuntoa käytiinkin jo tutkailemassa.
Hieman isompi kämppä on kyseessä, ja minäkin sain viimein huoneen joka on täysin pyhitetty kaikenlaiselle väkertämiselle. Oli se sitten helmiä tai  sarvitöitä.
(Okei, siitä tulee myös vierashuone. )

Näin on siis vielä hiljaista, mutta eiköhän ala taas ensiviikolla aherrus kun olen saanut purettua ja asetuttua taloksi. Toivon mukaan.:)

Viellä täällä oon

Nyt on viimein aika murtaa hiljaisuus.
Tämä blogi on ollut melko tehokkaasti tauolla, mutta siihen oli hyvä syy.  Yllättäen elämäntahto olikadoksissa viimeisen puolenvuoden ajan. Totuttelu elämään ilman Velipoikaa on ollut vähän turhankin hankalaa.
Helmien teko oli yksi joka loppui hetkellisesti kokonaan. Pelaamisen lisäksi.

Mutta nyt hiljalleen olen alkamassa heräillä talviunilta ja jatkamassa jälleen tämän blogin hidasta päivittelyä.  Pahoittelen syvästi ja koetan taas jatkaa hitaalla heräilyllä.

Tässä puolen vuodenaikana on tullut tehtyä muutamaa korua, koetettu vähän miten toimisi ja opittu mitä ei tehdä.  Mutta ehkä enemmän olen toiminut sieppareiden kanssa. Pitäisikin juurikin aloittaa jälleen tuo  kuvaaminen.  Pieneksi anteeksipyynnöksi kai, pieni kooste siitä mitä kaikkea puolenvuoden aikana on tullut väkerrettyä.  Kaikkia koruja en ole saanut kuvattua, mutta jotain.
Lupaan että muuton jälkeen päivitän. :)



Yksi liian iso päivitys tilattu.
Helmiä olen muutaman saanut aikaan. Tai koruja. Jotain sellaista.


Hieman vanhentunut kuva helmistäni ja työpisteestäni (lattia) Mutta sain juuri tuolloin hiven enemmän uusia helmiä, joita koettelin testailla. Tulokset olivat vähän sen näköisiä sitten.



Tilasin tuollaisia ympyröitä, joita paremman nimen puutteessa kutsun rinkuloiksi. Kuitenkin  siihen sai pujoteltua helmiä ja näin ollen  tein kokeeksi tälläisen korun.  Rehellisyyden nimeen täytyy sanoa, että minulla ei ole hajuakaan mihin päin maailmaa koru lähti.   Kaipa se jostain löysi itselleen kodin. Uskoisin. Tähän haluan uskoa. Että joku kulkee koru kaulassa eikä vain nakkonut menemään.

Nämä egyptityyliset kaulakorut näyttävät todellakin ottaneen jostain syystä suosiota. Kuitenkin, tälläinen jälleen kerran tilattiin, ilmeisesti johonkin joulumyyjäisiin.  Samalla tuli viimein tehtyä edellisen pariksi korvakorut ja rannerengas. Joista valitettavasti ei ole mitään kuvia.

Tämä oli myös eräänlainen kokeilu. Juttelin joku päivä äitini kanssa skypen kautta, ja hän esitti toiveen. Oli nähnyt jossain helmihämähäkin, ja halusi itsekkin samanlaisen hienouden.  Ikinä ollut kuullutkaan moisista, mutta rautalankaa, vasara ja kasa helmiä. (Väriksi sovittiin musta ja punainen) Muutama turhautumisen täyttämä hetki ja hämähäkki alkoi mukautua.  Viimeistelty versio on tällä hetkellä pohjoisessa,  puisella taululla jossa vielä hämähäkille punottuna verkko. 

Harmaasävyisen rannekoru löysi paikkansa isoäidin ranteesta. Vaikka pikaisesti tajusin räpsäistä siitä itselleni kuvan. Laadusta pahoittelut siis.
Helmissä jälleen suosikkejani, nuita valkeita joissa harmaita kuvioita. Lisäksi kultasävyisiä pikkuhelmiä väleihin antamaan hieman erillaisuutta. Kolmen kultaisen helmen kohdalla on juuri solmu, jota koetin väkertää sopivasti pois näkyvistä.

Sieppareita on tällä hetkellä tullut enemmänkin, mutta tässä muutama projekti jota väkertänyt. Kaksiosainen sieppari on ikäväkyllä jouduttu purkaa isomman projektin edeltä. 

 Ja tässä teille kissa. :3

Hiljaisuus

Eli blogi on nyt vaipunut hiljaisuuteen hetkeksi. Joku aika sitten pikkuveljeni poistui tästä maailmasta,  enkä surultani ole saanut tehtyä mitään. Kun kykenen,  palaan blogin ja korujen pariin

Haahuilua kesää kohden

Minun ei oikeasti pitäisi puhua mitään ajoista ja yrittämisestä. Taas hieman venähti tämä.  Kurssin jälkeisellä viikolla ei tullut keskittymisestä mitään. Ja tietenkin oli vappu. Hui, ei saisi selitellä.  Nyt jälleen aurinkoa pakoillessa on hyvä naputtaa ja päivitellä tätäkin. Yritän taas aloitella hieman aktiivisemmin, kun asiat ovat selkineet ja on mahdollisuus jälleen työstää helmillä.  Vähän olen väkertänyt kyllä, koetin oppia tekemään pienemmillä helmillä punottua korua. En tiedä sitten mikä sille on hieno nimi, mutta kuitenkin tarkoituksena olisi saada joko kaulakoru tai rannekoru punottua siimalla. Tämä kaatui kahteen asiaan. Minulla ei ole neulaa helmille, eikä minulla ole tarpeeksi siimaa. Mutta löysin täältä toisen helmikaupan, jonne olisi mahdollisesti tarkoitus suunnistaa kunhan puolikuu tulee täyteen.

Mutta, jälleen muutama pieni nauha on saatu aikaan.

 Sain tässä jokunen aika sitten paketista tuollaisia ihania violetteja nuggetteja. (en tiedä onko ne sen nimisiä, mutta tällä nimellä minä niitä nyt kutsun.) Alkuun koetin tehdä tästä yhden korun ketjua, mutta jotenkin sitten tuli mieli pistää toinenkin. Mustia pikkuhelmiä ja tuollaisia hassuja putkia. Minulla on selvästi tämä musta koruissa erittäin vahvana.
Taas tuollaisella renkula tappi systeemillä kiinni. Ystävätär tuntui tähän jo ihastuneen, mitä näytin ja esittelin. Sain vielä monta muutakin kivaa helmeä, joten voisi tehdä jotain mukavaa niistä.










Tämä on minun oma koru. Kaikkea muuta kuin kätevä ja pieni. Vaikka pidän tästä hieman, tuntuu että taidan purkaa tämän ja tehdä vielä kolmannen version. Tämä oli ehkä tälläinen kokeilu. Ketju tosiaan kierretään kahdesti kaulan ympärille, jolloin iso risti jää kauniisti  rintakehän päälle, ja pienempi tulee lähemmäs kaulaa. Luultavasti pienennän tätä ja jätän pienen ristin pois kokonaan. Tämä koru on parhaillaan omaa värimaailmaani. Mustaa ja harmahtavaa tai hopeaa. Sinistä ehkä.
Tosin puuhelmet menevät vielä tämänkin ohitse.










Tämä koru oli vähän sellainen spontaani tilaus. Olin kaverin kanssa helmikaupassa, ja hän äkkäsi ankh - ristin. Muutama puhelu lähti hänen äidilleen, joka on myös hieman tähän egyptiaiheeseen.  Pikaisen värineuvottelun jälkeen ostin loputkin helmet. Onnistuin löytämään vielä noita ihania helmiä, mitä sanon nyt kartussihelmiksi. Sinisensävyisen vielä, kun koruun muutenkin piti tulla sinistä. Väri oli ikävä kyllä kadonnut, mutta kultakynä käteen ja piirrettiin kuviot näkyviin.
Samoja kultaisianuggetteja mitä käytin omaan koruuni, muutenkin samaa mallia, paitsi vähän lyhyempi. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä rannekoru ja korvakorut lisäksi. Niiden kanssa pitää vähän arpoa, että käytänkö vain samaa värimaailmaa vai laitanko ankhit korviinkin? Liikaa se ehkä on.


Sittempä tuossa olisi työn alla vielä yksi avainnnauha. Pyyntönä oli jälleen vaaleanpunainen, joten olen hätää kärsimässä.  Paketeista tulleita helmiä riitti  kyllä, mutta värinä tuo vaaleanpunainen on vähän vaikea. Aivan sama mitä yritän en saa siitä mieleistäni. (Paitsi tämä yksi pinkkimusta koru). Siksipä nyt olen tuota tehdessä kovasti joka käänteessä turvautunut ystäväni apuun. Kysynyt neuvoa että näyttääkö se ihan sievältä. Onhan minulle kyllä sanottu, että ne mistä en pidä itse yhtään, ovat olleet juuri muiden mieleen. Pitää koettaa ja rohkeasti vainv iedä loppuun asti. Toinen avainnnauha jo, joka pyydettiin vaaleanpunaisena.

Minun piti tosiaan ottaa ja laittaa tänne kuvia paketista jonka sain viimeitteiseksi äidiltäni, mutta kamerani on jossain taas hukassa.  Nämä kerkisin kuvata jo jokunen päivä sitten, vaikka päivitys oli hieman jäänyt. Kauheasti muuttunut sosiaalisemmaksi. Samalla mistä nappasin innostuksen helmiin.  Näitä uusia tuttavia on alkanut löytyä, vaikka yksi valtaisa huonopuoli siinä on...
Vanha innostukseni BJD nukkeihin palasi entistä voimakkaampana. Olen jo vuosia ihaillut niitä netin kautta ja tuudittautunut siihen etteivät ne ole niin hienoja kuin kuvissa ja ties mitä. Kävästin tässä sitten yhden uuden kamraatin luona ja hänellä oli nukkeja. Taisin nähdä muutaman päivän päiväunia nukeista ja siitä pienestä haaveesta että saisin omat roolipelihahmoni tehtyä joskus.  Miehenpuolikas oli hetken jo hätää kärsimässä, ja onneksi palauduin taas vähäksi aikaa takaisin maan pinnalle. Kyllä minä vielä joskus. Sitten minulle on kolme tai neljä nukkea. Ne olisivat Seritsu, Anno, Tyrion sekä ehdottomasti joku pieni ja vähän retardinnäköinen saisi olla MiniMannu.  Aina voi unelmoida. <3

Nyt on hyvä lopettaa, aurinko alkaa piru vie tulla tuolta parvekkeen kautta näytölleni. Ehkä ensikerralla saisin aikaan kerätä nuo omat korvikset kuvattavaksi. Minulla on sellainen patenttiratkaisu, kun vain yksi reikä on auki enää.

Mannu kiittää ja kumartaa. Ensikertaan!