Sieppareita ja kädenjälkiä.

Edellisestä päivityksestä on taas aikaa, myönnetään. Kai se tämä on silti toinen kiireisimmistä kuukausista jota elämässäni on. Maaliskuu ja heinäkuu. Vieraita ja sitten kaiken huipuksi itse sairastuin. Hieman toimettomana on siis oltu ja vain loikoiltu.
Jostain syystä ei ole tuntunut että olisin voinut tehdä koruja, tai sitten syynä on jälleen kerran iskenyt Potter kuume. Rakastan lukemista, vaikka se on hieman aikaa vievää.

Kuitenkin! Nyt taas sain istahdettua alas ja nostamaan jo pölyttyneet helmet tuolta kaapin pohjalta. Kovasti Deimos oli haluamassa auttaa, ja lopulta koetettuaan ottaa muutaman helmen kaverina, kellahti makaamaan viereen torkuille. Ensimmäiset helmet mitä koettelin yhdistää olivat violetti ja musta, mutta tuntui että teen liikaa koruja mustasta. Yritys välttää mustaa onnistui yhden korun verran, ennen kuin jo seuraavaan sorruin.

Tälläinen tuli kun koetin vältellä hieman mustaa. Valkeita helmiä, pinkkejä siemenhelmiä, valkea pinkkejä helmiä sekä yksi ihana valkea helmi vaaleanpunaisilla kukilla. Lukkona on tuollainen sydäntappisyteemi. Varmahan en ole mikä se on. Mutta mennään yhä tällä.  Hieman haaleamman värinen koru, ja pituudeltaan juuri kaulan ympärille sopiva. Ylimääräistä ei jaa niin paljon että koru roikkuisi, mutta ei kyllä kuristakkaan. Välistä tälläistä hempeämpääkin.















Toisen korun kanssa kävikin sitten taas näin. Mustia helmiä. Lisänä on tuollaisia hieman punaisempia, hassunpintaisia helmiä ja kuparinko värisiä helmiä lisänä. Tähän laitoin taas papukaijalukon, vaikka koru ei itsessään sitä tarvitsisi. Ihan hyvin menee pään ylitse, mutta joskus on vain mukavampi kiinnittää lukolla. Varsinkin jos on jotain tehnyt hiuksille. (Tätä ei itsellä käy koskaan, mutta mutta..)

 Sitten tein kokeeksi vielä tälläisen käsikorun. Sain vasta paketin helmiä itselleni, ja siellä oli sellaista metallilankaa kiepillä. Pihteni eivät kyenneet sitä katkoa, mutta onneksi löytyi tälläinen pienempikin pala. Ennen en ollut tehnyt tälläisellä, joten kokeeksi vain laitoin pieniä helmiä, jotta näkisin kuinka materiaali käytännössä käyttäytyy ja kuinka siitä voi tehdä erillaisia rannekoruja. Olettaen siis että saan hankittua kunnon leikkurit jolla pätkäistä palasiksi.














Nyt on kokeeksi tehty sitten muutakin. Tässä yksi päivä innostuin väkertämään harjanvarren kanssa. Alkuun ajatus oli vain tehdä siis mustapohjainen harjanvarsi, johon kaivertaisin kuvioita ja upottaisin helmiä saadakseni vähän hienomman. Siinä mustan kanssa leikkiessä sain toisen idean, jonka tahoin heti koettaa. Näinpä maalasin käden valkoiseksi ja tartuin kiinni harjanvarresta. Ideana oli ottaa kiinni kohdista joista tulee pitämään, jättäen kuviot. Harjan alapuolella ehkä tein liikaa painautumia, mutta pidän silti mitä tästä tuli. Ja alaosaan tietenkin vielä jäljet. Kerrankin voi sanoa että työstä näkyy oma kädenjälki. Kirjaimellisesti.
                                         

Onhan sitten tässä tultu tehtyä muutama siepparikin. Tai no, useampi kehikko, vaikka vielä en valmiiksi asti ole saanut. Johtuen puhtaasti siitä ettei minulla ole höyheniä ja sulkia. Ensikuussa ajatus oli niitä ostaa vuokranmaksun jälkeen, jotta saan viimein valmiiksi.  

Tässä alla on yksi sieppari, jonka teen tilauksesta. Kehys on villalla, ja sisustan väkersin siiman kanssa. Vain oppiakseni etten enää koskaan, ikinä tee siepparia siiman kanssa. Muutama helmi punottiin mukaan, sekä simpukka kiinnitettiin paikalle. Tähän olisi tarkoitus saada valkeita ja hempeän sinisiä sulkia roikkumaan, sekä muutama simpukka vielä naruihin.

 Tämä onkin sitten ihan itselle tehty sieppari. Ja se näkyy. Kehys on tummanharmaa, lähes musta, ja sisukseen käytin myös tummaa villalankaa.  Kaikki siepparit mitä olen itselleni ajatellut tehdä, tuntuvat lähtevän tähän samaan väriskaalaan. Tätä tehdessäni tuli heti mieleen, että tahdon nuita howliittikalloja. Ja niitähän sitten laitoin. Lisäksi pistin yhden kiven keskelle, ja kaksi sarvipalaa reunoille. Hieman suttuisilta näyttävät, mutta sarvipaloissa oli metallirengas, jota en saanut pois. Sulkina on kaksi riekonsulkaa, joista pojat pitävät kovasti. Kuten minäkin. Naulan puutteessa tämä roikkuu tällä hetkellä keittiön lampussa, mutta kuvaamisen ajaksi  pidin sitä seinää vasten. 

Unisieppareita työstän mielelläni, ja muutaman olenkin toiveesta tehnyt. Monella tapaa rauhoittavia punoksia ja väkerryksiä. Ehkä jossain välissä pistän tänne aikaisemmin tehdyt siepparit myös. Ja kunhan saan sulkia, niin joko valmiita sieppareita tai vaan laitan nuita kekseneräisiä vähän näytille. 

Mannu vaikenee jälleen, mutta ei kauaksi.

Artblock ja God of War

Hetken on taas kerinnyt olla hiljaa ja helmet paikoillaan. Yksinkertaisesti en ole vain saanut aikaan yhtään korua, vaikka tuossa helmien edessä on istuttu ja yhdistelmiä koeteltu.  Artblock kerpele on ollut vaivana. Kunhan se on taas selätetty. Tai sitten tietämättäni odotan pakettia missä minulle on tulossa lisää helmiä, joskos sieltä tulisi ideaa ja inspiraation poikasta. :)
Tietenkinhän tähän korujen vähyyteen voi vaikuttaa sekin, että minulla on ystävä kylässä ja vasta ilmestyi God of War Ascension. Hieman pelisarjan fanina on tullut peliä isketettyä.
Tästä taas viikonloppuun. Ja öisiä inspiraatioita odottelemaan.

Korvakoruja ja mustia helmiä

Muutama päivä on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen ahertaessa, etten ole tänne päässyt. Viimeiset muuttolaatikot purettu ja tavarat järjestelty nätisti paikoilleen. Viimein voi sanoa että olen muuttanut. Purkaessa naureskelin laatikolle joka nyt on vasta viidettä muuttoa ollut purkamatta. Toisaalta, en ole vuottakaan asunut yhdessä kämpässä kerrallaan joten joten. Toivottavasti nyt vähän pidempään kuitenkin.
Koruja kuitenkin olen taas kerinnyt väkertää, muutaman. Ilmeisesti minulla on nyt joku musta kausi, sillä olen taas käyttänyt mustat helmeni loppuun. Pitänee hankkia uusia kun varallisuus antaa hieman periksi. Ja kunhan täältä kerkeän. Vierailioita jälleen.

Pitkän aikaa minulla on ollut erittäin riemunkirjavia helmiä, joista olen miloin mitäkin koettanut vääntää. Mitään en ole aikaan kyllä saanut, kun jokin tuolla takaraivossa tahtoo asettaa helmet tarkasti järjestykseen ja tehdä toistuvia kuvioita samanlaisilla helmillä. Niin eihän näiden kanssa sellaista voinut tehdä. Ollenkaan. Nyt viimein väsyneenä tuli otettua ensimmäinen käteen ja ajateltua että kah, nyt kaulanauha.Tähän voi vaikuttaa sekin, että sain vasta paketissa samanlaisia mutta pienempiä helmiä.

Tälläinen, hyvin kesäinen koru syntyi. Kaulassa mukavantuntoinen ja vaijerilla pujoteltu koru. En tiedä sitten mikä pakkomielle on, mutta korut teen mieluiten nätisti samanlaisista. Tässä se oli vaikeaa ja silmät kiinni tätä tehtiinkin. Melkein. Mieltä helpottaaksi tehtiin kuitenkin jatkuva kuvio jota toistin. Kuva nyt hieman taisi värejä syödä, mutta värikkääle persoonalle tai väreistä pitävälle nätti koru.
Ei tässä kai mitään muuta, mutta kun riemu lähti tajuttuani että osa helmistä oli samannäköisiä. Siitähän se sitten lähti. Koukut viereen ja muutama korvakoru väkertymään.

   

Ja tälläisiahan niistä korviksista tuli. Melko yksinkertaisesti samantyylisiä tein, mutta itse tykkäsin näistä palluroista melkoisesti. Tuli samalla harjoiteltua korupiikkien kanssa renkuloiden tekemistä. Vielä siten, että piikit olisivat samanmittaisia. tämä on aina ollut vaikeaa, mutta eteenpäin mennään. Jopa korujen kieppi on pienentynyt huomattavasti miettien sitä mitä se on ollut tässä aijan saatossa. Taustalla näkyy nyt taas iki-ihanat kallo korvikset, sekä avaimenperäni, mutta jos ne jätetään nyt huomiotta.

Värikkäiden palluroiden lisäksi tein tälläiset koruhäkkikorvikset ystävän vaimolle. Väkertelin koruja siinä samalla kun miehet istuivat sohvalla pelatessa Dragonagea, ja korvikset saanut tykästyi ohimennen bongattuun koruhäkkiin. Eipä siinä, valittiin sopivat helmet kaikkien joukosta ja lisähärpäkkeet ja alettiin väkertää. Ihan viime hetkeen asti vaihtui osa helmistä, mutta tämä oli kokoonpano joka säilyi viimeiseen. Korviksista tuli mieleiset ja lähtivät käyttöön samantien. Niin hauskaa kuin korujen tekeminen on itsessään jo, jotenkin sen yli menee se, kun näkee korun omistajan olevan tyytyväinen koruun.

Naureskelin tätä tehdessäni jo, että kun seuraavana aamuna katson mitä oikein sain tehtyä, ihmettelen mitä päässäni oli liikkunut, kun aloin tehdä pinkkiä korua. Ensimmäiset helmiyhdistelmät olivatkin kyllä sen oloisia, että meinasin jättää väliin. Kunnes sitten mietin että miltä se musta näyttäisi. Yllätyin sitten kuinka paljon pidin lopputuloksesta. Vaikka tästä pinkistä en pidä, tässä korussa se ei ollut lainkaan pahannäköinen. Kuvasta ei näe kunnolla, mutta kahden mustan pallon välissä on tummansininen, pienempi helmi. Kuvaaminen ei taas ollut parhaita puoliani, mutta en ole vielä saanut vakimallia lainaamaan kaulaa, joten kuvat otetaan jonkinlaisella pinnalla. Vähän vääristää, mutta pinkki ja sininen sisar ovat kumpikin juuri ja juuri sen kokoisia, että saa pujotettua.  Ehkä kun joskus saan mallin, kuvaan korut kaulassa, jotta pituudet selkiytyvät.




Pinkkiä tehdessä minulla syttyi jo idea, että mitä jos tekisin samanlaisen, mutta sinisenä? Kun ajatus lähti ennen kuin edellinen oli kunnolla edes viimeistelty, alkoi helmien lisääminen alustalle ja erillaisten yhdistelmien kokeileminen. Vähän erillainen tästä sinisestä tuli, sillä pitkiä helmiä ei ollut yhtä monta kuin pinkissä sisaressa. Tämä sinertävänmusta koru valmistui ja kumpaankin olen yhtä lailla tyytyväinen. Jopa on myönnettävä omaksikin hämmästykseksi että pinkki on minusta hienompi.
Kumpaankin koruun käytettiin vaijeria ja sydämenmuotoista papukaijalukkoa. Helmiä en vieläkään osaa erotella, mutta jostain olisin katsonut nuo mustat lasihelmiksi. Siihen se sitten taas jääkin.

Muutaman korun jälkeen näkösälle tuli rasia jossa säilytän puuhelmiäni. Ei varmaan tarvitse sanoa että kun hypistelin hetken, tuli valtaisa halu tehdä koru puuhelmistä. Minulla on nyt selvästi jokin musta kausi menossa, sillä nuo mustat helmet salakavalasti ilmestyvät jokaiseen kaulakoruun jonka olen nyt tehnyt. Tässäkin on käytetty mustia puuhelmiä, sen lisäksi tuollaista kuvioitua puuhelmeä ja vähän neutraalimman välistä puuhelmeä vielä kaveriksi tuomaan mukavanoloisen tunnun. Jälleen kerran nauhana on villalankaa. Rakkaudesta puuhelmiin.

Jostain syystä puuhelminauhan jälkeen halusin tehdä samantyylisen korun, mutta lasihelmistä. Vähän kamera söi värejä pois, mutta punaiset helmet ovat hieman kirkkaampia kuin mitä tämä kuva antaa ymmärtää. Selvästi menossa musta kausi. Mustapunainen olisi kai parempi sanoa. Tai sitten vain tämä väriyhdistelmä on enemmän omantuntoinen, kuin mikään muu. Tähänkin käytettiin vaijeria ja sydämenmuotoinen papukaijalukko. En suosi kyseistä lukkotyyppiä, mutta lukkoni alkavat olla lopussa, kunnes pakettini tulee.

Edelliseen mustapunaiseen koruun tein myös käsikorun, ikäänkuin setiksi. Kai se tuntui kivalta ajatukselta ja kun helmiä riitti vielä. Tällä kertaa vaijerin tilalla oli kuminauha, se kun on vähän järkevämpi kun koru tulee käteen. Kuvassa on myös toinen settikoru, jonka tein. Löysin viimeinkin mihin voin käyttää kultaisia nuggettejani. En tiedä edelleenkään onko se oikea sana tai nimitys, mutta paremman puutteessa se menee. Mustia pikkuhelmiä, neliöitä oli kahdenlaisia. Musta kauteni jatkuu. Mistä tämä idea tuli, se on vähän helpompi selittää näyttämällä seuraava koru. Kaikista näistä juuri seuraava on suosikkini.

Egyptiläistyylinen kaulakoru.
Ankh-risti, kartussihelmi, sekä joukko erikokoisia ja muotoisia helmiä ja papukaijalukko. Helmet olen koonnut useammalla ostokerralla, enkä tätä osannut edes silloin ajatella. Kartussihelmi löytyi yksi kerta seuloessani läpi kilohintaisia helmiä, ja ankh lähti mukaani viimekerralla. Ennen tätä ei ole päähän pälkähtänyt että nämä voisi yhdistää. Nyt, idea iski kuin kirkkaalta taivaalta. Olen itse aina ollut melko suuri Egypti-fani, jos ilmaisu sallitaan. Varsikin mytologia ja historia on aina kiehtonut ja pitänyt otteessaan. Vielä tahtoisin joskus päästä katsomaan pyramideja.

Kieppejä kaulalle

Niinhän taisin eilen uhota, että koettelisin tehdä kaksitasoisia koruja. En tiedä onko se oikea nimitys näille väkerryksille, mutta jotain ihan nättiä sain omasta mielestäni aikaan.  Samalla tuli aamulla väkerrettyä ja leikittyä hetken aikaa korujen parissa muutenkin. Sekä löydettyä muutama vanha tuttavuus laatikon perältä, joita nyt sitten hieman kuvailin ja katsoin miltä ne oikein näyttivätkään.  Ystävätär sai nyt tässä aamusta vielä yhden rannekorun itselleen, kun en sitä eilen saanut väkerrettyä.  Nyt aamusta hyvin heränneenä ja teekupposen ääressä sitten viimein valmistui. Omiani muistelin, etten olisi ennen tehnyt rannekoruja, mutta olihan minulla yksi tuolla piilossa. Eikä siitä ole edes epäilystä että se olisi minun oma.  Jollain tapaa rakastuin vain nuihin howliittikalloihin. Vaikka ne juoksevat kohta minulta loppuun.

Mitä tuossa kuvia katselin, olisi ilmeisesti hieman isompi päivitys tulossa, sen verran tuntui olevan koruja ja kaikesta tuli mieleen jotain jutuntynkää. Samaten kyllä tuo minut rengastanut mies innostui tästä blogistani, ja näemmä lisään tähän vielä hänenkin töitään. Herran innostus tähän harrastukseen ei ole yhtä liekissä kuin itselläni, mutta kai sen teettää, kun joutuu vain seuraamaan toisen näpertelyä. päätti itsekkin koettaa ja nyt silloin tällöin liittyy seuraani. 

Nyt kuitenkin taas hieman päivityksiä tuolta varjojen takaa ja laatikon kätköistä. Montaa en sieltä löytänyt mitä nyt kehtasin kuvailla, mutta yksi avaimenperä ja rannekoru ainakin löytyi.

 Tälläisen avaimenperän olin tehnyt joskus. Itseasiassa näitä oli kaksi. Kumpainenkin meni ystävälle ja tämä nyt vielä odottaa postitusta. Tai itseasiassa sitä että muuttojen jäljiltä löytäisin kaiken mitä siellä on ollut tarkoitus lähettää mukaan. Mutta nyt olen päättänyt lähetellä pienissä paloissa näitä, sillä muuten ei mitään mahdollisuutta että pääsevät perille ikinä.

Tämän kanssa muistaakseni oli jo jotain pientä vippaskonstia käytettävä, että tuo naru saatiin kaksinkertaisena jokaisen helmen lävitse. Ei meinannut onnistua millään, ja neulan kanssa paksuus oli aivan liian suuri. Vähän aikaa ihmeteltyäni kehitin tähän mitä oivallisemman patenttiratkaisun, jota olen käyttänyt sen jälkeen useamminkin. Nimittäin ensin tarpeeksi ohut neula, johon kiinnitän ompelulankaa, jonka solmin paksumpaan lankaan ja vedin läpi. Kuulostaa ihan hullulta, mutta näin toimittiin. Kunnes sain kuminauhaa ja jälkeempäin vaijeria..




Tämä ihanuus on ihan minun oma. Tein käsinauhan itselle ja kuten näkyy, sielläkin on nuita hymyileviä pääkalloja.Tuo harmahtava taitaa olla minun suosikkejani. Sille ei voi vain kai mitään. Tämän näköinen mie olen. Ja tällä kertaa olin itse 'mallina' koruineni.  Kallolisukkeita käsirenkaassa on kolme, koska tämä tuntui minusta hyvältä ratkaisulta ja käytännölliseltä.  Päältäpäin katsoessa ei niitä näkyisi, mutta ranteenpuolella ne hymyilisivät nätisti ja roikkuisivat olematta tiellä.Tähän on itseasiassa korviksetkin, mutta minulla ei ole korvareikiä. :D Ehkä vielä joskus. Kun voitan neulakammoni. Ne korvareiät ja tatuointi. Rohkeutta kerätessä on hyvä unelmoida.








Sitten näitä vähän uuempia virityksiä mitä tosiaan tuli eilen ja tänään väkerrettyä. Otin tähän kyllä mallin avuksi, kun en millään viittisi tehdä näitä teiniposeerauksia peilinkautta kuvattuina.  Ystävätär kun lainasi minulle rannettaan ja kaulaansa, saadaan näkyvälle mitäs oikein on väkerretty.



Tässä on nyt ensimmäinen yritykseni leikkiä kahdenketjun koruilla. Purin yhden kaulakoruni, koska se oli tehnyt tehtävänsä, enkä halunnut käyttää sitä enää kertaakaan. Joten helmet käytettiin uudestaan tälläiseen ketjuun. Lyhyempään käytin tuollaisia hieman vesirokkoasairastavilta näyttäviä helmiä, jotka tuntuivat mukavilta. Ja nyt jälkeenpäin katsottuna, tulos oli ihan mukava. Tämä koekappale jää omaan käyttöön kyllä.






Tässä sitten vielä ilman kaulaa kuvassa. Lukko on jälleen tälläinen rengaskeppisydeemi, jota käytin Kastepisaran kanssa. Mutta tällä kertaa kiinnitin kummatkin korut omiin renkuloihin. Ilmeisesti sen tulisi toimia näin. Tänäänkin opimme jotain uutta. Ero kahdella ketjulla ei ole paljon, vain parin helmen verran jos tämä otetaan mitaksi.Itse kuitenkin olin tyytyväinen lopputulokseen tämän kohdilla.







Tässä on toinen kaksilinjainen jonka väkertelin eilen katsoessani jotain erittäin epämääräistä elokuvaa maailmaavallanneista ufoista ja vaihdettavista muisteista. Varmaan arvaa, kuuntelin vain puolittain tuota elokuvaa väkertäessäni. Ehkä normaalisti en lähtisi tällä tavalla punaista ja mustaa sekoittamaan, mutta tämä nyt vain tuntui erittäin mukavalta. Ensin musta sisin, johon oli tarkoitus tehdä mustapunainen ulkoreuna. Mustia oli vain vähemmän, joten kikkailin hetken. Jostain syystä olen tyytyväinen tähän, vaikka tuo alempi muistuttaa hieman käärmettä.

Tähän minulla ei ollutkaan enää samanlaista rengalukkoa, joten väkersin sydänpapukaijalla ja renkaalla tähän lukon.  Toimiva, siro. Ja kuitenkin tässä korussa tuo ulkonauha on paljon pidempi, ja laskeutuu nätisti alaspäin. Kaiken uuden kokeilussa on se huonopuoli, että nyt näitä tekee mielellään lisää ja monta.  Ideoita pukkaa ja pitäisi hetki pysyä irti helmistä. Pyöritellä ajatuksia.






Nyt sitten tein myös joitain käsikoruja, mitä normaalisti en ole koettanut. Toinen tehtiin jostain äidiltäni saamasta koruntekopaketista, joten siinä ei ole juurikaan omaa kuin että miten kaikki on sioiteltu.

Tälläinen. Jotenkin vähän epämääräisen oloinen. Ystävä lainasi tähän rannettaan, koska minulta meni hermo yrittää saada korua itselle. (siinä oli mitä epäkäytännöllisin lukko) Tämä kyllä oli hyvin kapoinen, eikä juurikaan jättänyt liikkumavaraa, tai sitten se on tarkoitettu pituudeltaan nuoremmille. Tai sitten koon S immeisille.







Otin sitten kirstun päällä kuvan  vielä käsikorusta. Tosiaan siinä on kolme tuollaista värillistä helmeä sekä neljä metallihelmeä joiden olisi kai tarkoitus pysyä paikallaan. Korussa nimittäin oli tarkoitettu ihan kiinnitys niitä varten, mutta se tarvitsisi pientä kosketusta korjaavalla liimalla. Koetin tätä hyväksi havaittua pikaliimakorjausta, ja nyt helmet pysyvät paikoillaan passelisti. Jollekkin nuorelle tai lapselle kiva koru.

Tässä on sitten koru, jonka tein nyt ystävättärelle vielä aamusta. Omavalintaisista helmistä tuli sitten tälläinen koru oranssista pitävälle. Tähän tuli siemenhelmiä, valkeita helmiä ja nuita oransseja, joita kutsun nugeteiksi. En tiedä sitten onko ihan oikea nimi, mutta tällä on lähdetty liikkeelle ja tällä mentiin. Naru tähän oli kuminauha, tai magic strech. Uskoisin.

Isompi kuva käsikoruista.

Sitten tässä on ollut itsellä vielä sivuprojekteja, joita on tekemisen alla. Kaikkea pientä joka sillointälläin nostaa päätään että hei, nythän voisi koettaa tälläistä. Ensimmäinen projekti on  koettaa tehdä huopapalloista kaulaketju. Tuossa askartelupaketissa jonka sain oli joitain huopia, ja sain ystävältä jotain kun olin kylässä. Ja sielläpäs minä nämä huovutinkin. Oransseja ja valkeita palleroita. Joko yksi kaulakoru näistä, kunhan saan vielä tiettyjä helmiä lisäksi. Ja kunhan saan näitä lisää.. Olen käsitöissä ihan aloittelia. Vielä huonompi kuin korujen teossa. Olen näitä jotka valitsivat kouluaikoina teknisen ja tekivät mielummin jakkaroita ja kynttelikköjä kuin kutoivat sukkia. (Okei, kudoin ne sukatkin ala-asteella...)
Kuitenkin, onneksi huovutus oli jo tuttua hommaa, sillä olin aiemmin huovuttanut sydämen yhteen kaulakoruuni. Ehkä jossain välissä laitan kuvan tänne. Ja tuolla kertaa iskin sormeeni varmaan tusinan kertaa, joten nyt ei tarvinut. Toisaalta, sellaisella missä neuloja on useampi, on vaikea saada mitään reikää sormeen. Sitten rikoin kyllä kaksi neulaa häneltä. Ihme että kärsivällisyys riitti kanssani.

Tämä on toinen rojektini. Minun ihana geisha. Oli tosiaan hyllyn päällä koristeena, mutta Locre päätti tipauttaa alas. Naama tuhoutui, ja nyt laitoin palaset paikalleen. Liimaa en ole laittanut vielä, kun pistoolini on jossain muuttolaatikossa. Yhtä kauniiksihan hän ei enää tule, mutta sai pienen kieron idean. Jos vähän tuunaisi naista, ja tekisi persoonallisemman version. Aika näyttää.  Vähän liimaa, pakkelia, silikonia ja tussit, mahdollisuudet ovat vain avoinna.
Kuten taustalta näkyy, olen melko suuri Eoin Colferin fani. Useampi hänen kirjansa on jo hyllyssä. Muutama uusimmista puuttuu.

No kun veli pääsi kuviin niin pitihän sitä toinenkin. Tässä on Sith Deimos. Vaikka nimi toisin voisi väittää, en ole Star Wars fani. En todellakaan. Sähisemään alan jos jossain imperial march alkaa soida. Nimi nyt tuli vain muualta. Tämä poikanen ottaa paljon rauhallisemmin kuvaukset ja korujen kanssa. Loikoi tyynesti kunnes kuvaussessio oli ohi jonka jäljestä korua pidettiin vielä jonkin aikaa, ennen kuin vihjattiin että nyt voisi ottaa pois.  Tänään tälläistä.

Saunakrapulaisia helmiä

Nyt on minun lomani taas ohi. Melkein. Itseasiassa palasin jo toissapäivänä kotiin, mutta minulla on ollut vieraita, joten vähälle on jäänyt aika jonka olen viettänyt koneella. Viikko oli antoisa, ja jos mitään muuta, niin porekylvyssä vietetyt päivät rentouttivat hetkeksi kaiken huolen pois hartioilta. Lisäksi viikon aikana sain kerättyä parikin ideaa valmiiksi, joita voin koetella ja katsoa mitä niistä tulee. Yhtä korua varten tarvitsen vain hieman apua ihmiseltä joka taitaa puun minua paremmin. Toinen koru nyt vaatii vain solmuja ja paljon mietintää. Mutta pienet kipinät ovat jo syntyneet mieleen. Kunhan vain alkaa koettaa ja tehdä.
Vaikka tässä nyt en olekkaan hetkeen kirjoittanut vieraiden ollessa kylässä, mutta olen minä saanut jotain aikaan silti. Yön pimeinä tunteina on istuttu kyyryssä työpisteen luona ja laitettu helmiä vuoron perään vaijeriin.

Mieleeni on alkanut tulla ihan uudenlaisiakin ideoita, monitasoisista koruista. Mutta vielä tämä toteutus vähän jurrii. Kahta olen yrittänyt, enkä ole saanut haluamaani lopputulosta. Enköhän minä vielä kerkiä jossain välissä sillekkin tielle karata, kun nämä asumisen ja elämisen paineet helpottavat.  Samalla odotan innolla että saisin ostettua sen sahan viimein. Tuolla odottaa jokunen sarvi, josta voisin tehdä kaikkea kaunista. Tai ainakin yrittää. hengityssuojaimet olisi samalla hankittava. Tämä selvästi vaatii matkaa kaupungille ja pyörimistä sopivissa liikkeissä. Minä niin rakastan shoppailua. Ainakin ikkunashoppailua. Näkee jo mielessä kaikkea kivaa mitä voisi tehdä, mutta ah vielä pitää odottaa taitojen kanssa.

Kuitenkin, jos hieman katsahtaisi mitä saatiin aikaan. Korut ovat kumpainenkin löytäneet jo hyvän paikan. Vieraani ihastui toiseen ja toinen onkin tehty hänen toiveidensa mukaiseksi.

Tässä on toinen koruista. Sininen kastepisara. Pääosassa käytin sinisiä helmiä(Ei kai?). Keskus on ystäväni valitsema, sekä toiveena oli lisätä kastepisaranmuotoiset helmet koruun. Näin tehtiin, ja niiden vähyyden takia vähän lisäiltiin muita helmiä väliin.  Kolmea erisorttista sinistä helmipalloa ja valkeita tuohon on nakeltu, kunnes saatiin aikaan haluttu pituus ja silmäämiellyttävä ulkonäkö. Myös lukon ystävätär valitsi itse, ja minä tuskailin kuinka tuollaisen saa paikalleen. Siinä kun oli kaksi kiinnityskohtaa. Ilmiselvästi tämä olisi tarkoitettu juuri näihin monitasoisiin koruihin, joka on seuraava urakkani. Lukko ei ole papukaija, joten sen virallista nimeä en tiedä vielä. Siinä on vain tuollainen rengas ja siitä läpi pistettävä keppi. Joka ilmeisesti sitten toimii, näyttää hienommalta mutta on vähän hankalahko laittaa. harkitsin jopa että laittaisin jollain muulla kun vaijerilla, kun oli taas niin vaikeaa. Ehkä surffailen netissä ja keksin miten ne oikeasti kiinnitetään. Tai sitten vain tappelen seuraavan korun kanssa kunnes keksin hienoja patenttiratkaisuja. Niitä on ennenkin tehty ja niitä väkerretään nytkin. Jälleen.

Tässä nyt sitten olisi toinen koru jonka viimeisteltiin ja väkerrettiin.  Oranssia, lisää oranssia, vaaleampaa oranssia ja valkoista. Tai vaaleanharmaavalkoista. Osa helmistä näytti minusta niin herkullisilta, ja päänsärkyä aiheuttivat nuo kirkkaammat oranssit (taitavat näyttää kuvassa punaisilta) Kun niitä ei ollutkaan tarpeeksi siihen mitä ensin ajattelin tehdä. Mitä avuksi? Muutetaan kaavaa ja lisäillään vähän muita helmiä ja leikitään. Taddataa, kaulanauha valmistui. Tähänkin käytin vaijerin, mutta tällä kertaa jätin noin helmen mittaisen välin solmukohtaan kummaltakin puolelta. Huomasin että tämä minusta hieman epäsiisti tapa jättää helmet paljon liikkuvammiksi. Voi peräti taittaa eikä ole niin jäykkä. Kai se kuuluu tehdä niinkin.


 Opimme jälleen jotain uutta. Nyt on jälleen kamera löytynyt, joten parempia kuvia(lue, ehkä hieman selvempiä) alkaa taas tulla tänne. Pitäisi vain löytää tai kehittää joku oikein hieno tausta tai kyhäelmä missä ottaa kuvia. Tällä hetkellä vaihtelen kankaiden ja lattian välillä. Kunhan saan sarvet, ehkä otan kuvia että helmet riippuvat niistä. Tai sitten kuten alla oleva  rakkaani tahtoi ehdottaa.

Tässä on Locre Ivan. Toinen kissapojistani.  Tuskastelin taustaongelmia tuolla ja kattini tuli kovasti puskemaan ja naukumaan. Herra on ihan hirveä linssilude. Varsinkin jos koetan kuvata jotain muuta.   Noh, nyt tarjosin poikaselle kaulanauhaa, ja herrahan pisti pään läpi ja tästä se idea lähti. Harmi vain etten laittanut nauhaa nätisti roikkumaan, mutta en tiennyt jaksaisiko poikaseni poseerata. Ja kaikista houkutteluista huolimatta Locre päätti ottaa tuon asennon. Saattoi johtua siitä että velipoika tuli juuri katsomaan myös mitä tapahtui. Yleensä toinen kissani on se joka tykkää poseerata kaulakorujen kanssa. Istuskelee vain paikallaan ja odottaa että saan tarpeeksi hyvän kuvan. Sama on kyllä kaikilla asioilla. Oli se sitten hattu päässä tai vain kuvan otto. Jossain välissä kai esittelen hänetkin. :)

Viikon tauon jälkeen, helmet tuntuivat jotenkin niiin ihanalta väkertää. Joten ehkäpäs taas aamuteen jälkeen väkertämään. 

Mannu vaikenee, mutta vain hetkeksi.