Its raining again!

Onhan sitä kevättä jo odotettu, mutta kun nyt vettä satelee ennen kuin lumetkaan ovat sulaneet. Ulkona käppäillessä tuli jotenkin ihanan syksyinen olo. Eikä kesä ole edes ollut.Kelpaisi minulle.  Pitäisi uskaltautua lähteä katsastamaan toinenkin helmikauppa. Tai sitten uskaltautua tutkimaan Ebayta.

Mutta sitten sorruin taas siihen mitä ei pitäisi tehdä. Tutkailin muita korubloggaajia ja heidän luomuksiaan. Pienesti iski taas mieleen, että miepä tästä menen tuonne hei.  Sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja alkaa löytämään vikoja luomuksistaan. Enemmän kuin normaalisti siis. Motti vaniljateetä ja  istahdus kattien kanssa muistutti taas miksi blogia naputtelen. Tälläisenä aloittelian räpellyksenä. Omana kehittämisenä.

Sain viimein hankittua sen rautasahankin, mutta nyt huomasin että minulla on uusi ongelma. Tarvitsisin sellaisen pienen penkin millä pitää sarvia paikoillaan. Ehkä ensikuussa seuraavaksi. Sitten voin alkaa tehdä kokeiluja sarvien kanssa. Tahtoisin sellaiset korvakorut itse. Pitää vain vähän tuunailla ensin korvienkin kanssa.

Tälläinen piti kuvata kanssa. Tuollainen pieni puukuksa kaulakoru. Isän tekemä tämä, ja tällä hetkellä jatkuvasti kannan kaulassa. Onhan näitä minulla useampi, kunhan saan pistettyä helmiä tai sarvea kaveriksi. Tälläinen pieni yhteistyö isän ja tyvären välillä.

En selvästi osaa taas päättää miten päin nämä kuvat olisivat kivoja. Joten vaihtelen vähän puolelta toiselle ja välistä ihan nurinkurisesti, mutta onko tuolla niin väliä?
Kuhan itte tykkää.
Tein tälläisen kaulakorun. Mustia erimallisia helmiä lisättynä läpinäkyviin ja sitten siltä väliltä. Nuo korennot siis. Taisivat olla viimeiset helmet jotka olivat samassa pakkauksessa, niin laitoin samaan nauhaan kaikki. Sommiteltuina jotenkin ja pieniä helmiä lisäksi sekä lukon. Tätä kun ei voinut pujottaa pään läpi.

Jälleen hyvin talvista ja harmaata. Toisaalta, joku tokaisi minulle pari päivää taaksepäin että sininen olisi kevään väri? Enhän mie noista tiiä.  Sinisiä helmiä, hopeita pieniä helmiä sekä tuollaisia soikeloita helmiä.  Vähän pidempi lenkki kaulan ympärille.
Tuo miehenpuolikas kerkisi jo arvoioimaan korua jonkin verran ja ihmetellä että soli kepoinen, eikä niin raskas kuin olisi voinut ajatella.

















Nyt tämä tahti taas meni hieman. Kiihtyi. Loppuviikko ja ensiviikko ovat kuitenkin niin kiireisiä, ettei ole juuri aikaa korustella tai päivitellä. Ellen sitten yllätä itseäni ja saa kaikkea tehtyä päivässä - Mitä epäilen suuresti. Joten kenties päivitys siirtyy viikolla tai puolella toista tämän jälkeen. Ja ehkä sitten voisin kehittää paremman kuvauspisteen. Ehkä. Kyllä jossain välissä.

Auringon pakoilua ja talvisia ajatuksia

Oi voi, nyt pitää oikeasti tehdä tälle päivittämiselle. Ehkä jos ottaisi tavoitteeksi sen kerran viikkoon ja aloittaisi sillä. Toisaalta nyt on ollut niin paljon koheltamista että.. Rauhalliseen ja kiireettömään arkeen tottuneella tekee nyt häijyä. Normaalin viikkorytmiin kun on ahdettu paljon hermoilua ja stressailua seuraavalla viikolla alkavasta kurssista.  Ja kun tuo aurinkokin on alkanut näkyä ihan liikaa taivaalla. Joskus vielä olisin sanonut olevani vamppyyrinkaltainen otus. Nyt en enää kehtaa.

Kuitenkin, jälleen olen vähän ahertanut korujen kanssa, vaikka en ole niitä tänne asti saanut. Jälleen sitten tälläisenä ryppäänä päivitän näitä. Jotenkin se on vielä sopinut paremmin. Ehkä vielä saan sen tasaisen päivitysrytmin käyttöön tähän ja sitten katsoo muuttuuko. Mutta kun kesä on tulossa. The ssunnn.. It burnss!

 Minulta pyydettiin tälläistä avainnauhaa. Oli tästä ollut puhetta aikaisemminkin, mutta kun viimein raahasin helmeni mukaan, sai valita mieluisensa helmet ja tuon papukaijan.  Valinta oli lopulta kuvan helmet ja välissä olevat hopeiset pallurat. Lukkosydeemi oli hieman karkea tässä, sillä minulla ei ollut hajuakaan kuinka tuollaisen lukon voi kiinnittää helminauhaan niin että se vielä näyttäisi hienolta. Apuun laitettiin lopulta vaaleanpunaista koristenauhaa ja kuumaliimaa. Ja ilmeisesti varmistetaan jollain tavalla.
Tämä koru kun tehtiin paikanpäällä ja hyvin rajoitetussa ajassa, oli improvisoitava. Ja napattava kuva ennen kuin koru lähti matkaansa.

Vaikka kevät on kovasti tuloillaan, minulla on selvästi yhä haikailuja talvea kohden. Vuodenajoista mieleiseni, joten ilmeisesti se näkyy koruissa. Sinertävää ja harmaata.  Nuo pannukakulta näyttävät helmet olivat kuitenkin jotenkin sopivia harmaiden kanssa, ja kun kokeilin, laskeutui kaulakoru kauniisti ja tuntui hyvältä pitää. Aavistusta kirkkaampia värejä välistä, eikä sitä ainaista mustaa. oli vain täyttä tuskaa koettaa saada siemenhelmet vaijeriin, kun käteni olivat taas vähän vaikeina.

  

Taisin jo mainita jotain tästä talvisesta teemasta. Tähän on nimittäin jatkoa. Samantyylistä, siniharmaata ja melko simppeliä nauhaa. Hyvillä mielillä kuitenkin tästäkin. Nuo soikeat helmet olivat kivoja, ja niitä pitäisi koettaa etsiä jostain nauhana, kun nyt niitä saan vain ostettua kappaleittain.  

Tuolla jo seuraava odottaa työstämistä ja viimeistelyä. Kunhan taas hetken lepuutan selkää. Sillä eihän kevät olisi mitään ilman liukkaita. <3 Loskaa joka jäätyy taas niin petolliseksi jääradaksi ettei ole mitään toivoa pysyä tolpillaan. Ehkäpä saisin nyt viimein hankittua ne nastat kenkiin, kun jälleen kerran sauvat kainalossa saa kinkata eteenpäin. Kyllä tämä taas tästä.

Kesää odotellessa.