Minun ei oikeasti pitäisi puhua mitään ajoista ja yrittämisestä. Taas hieman venähti tämä. Kurssin jälkeisellä viikolla ei tullut keskittymisestä mitään. Ja tietenkin oli vappu. Hui, ei saisi selitellä. Nyt jälleen aurinkoa pakoillessa on hyvä naputtaa ja päivitellä tätäkin. Yritän taas aloitella hieman aktiivisemmin, kun asiat ovat selkineet ja on mahdollisuus jälleen työstää helmillä. Vähän olen väkertänyt kyllä, koetin oppia tekemään pienemmillä helmillä punottua korua. En tiedä sitten mikä sille on hieno nimi, mutta kuitenkin tarkoituksena olisi saada joko kaulakoru tai rannekoru punottua siimalla. Tämä kaatui kahteen asiaan. Minulla ei ole neulaa helmille, eikä minulla ole tarpeeksi siimaa. Mutta löysin täältä toisen helmikaupan, jonne olisi mahdollisesti tarkoitus suunnistaa kunhan puolikuu tulee täyteen.
Mutta, jälleen muutama pieni nauha on saatu aikaan.
Taas tuollaisella renkula tappi systeemillä kiinni. Ystävätär tuntui tähän jo ihastuneen, mitä näytin ja esittelin. Sain vielä monta muutakin kivaa helmeä, joten voisi tehdä jotain mukavaa niistä.
Tämä on minun oma koru. Kaikkea muuta kuin kätevä ja pieni. Vaikka pidän tästä hieman, tuntuu että taidan purkaa tämän ja tehdä vielä kolmannen version. Tämä oli ehkä tälläinen kokeilu. Ketju tosiaan kierretään kahdesti kaulan ympärille, jolloin iso risti jää kauniisti rintakehän päälle, ja pienempi tulee lähemmäs kaulaa. Luultavasti pienennän tätä ja jätän pienen ristin pois kokonaan. Tämä koru on parhaillaan omaa värimaailmaani. Mustaa ja harmahtavaa tai hopeaa. Sinistä ehkä.
Tosin puuhelmet menevät vielä tämänkin ohitse.
Tämä koru oli vähän sellainen spontaani tilaus. Olin kaverin kanssa helmikaupassa, ja hän äkkäsi ankh - ristin. Muutama puhelu lähti hänen äidilleen, joka on myös hieman tähän egyptiaiheeseen. Pikaisen värineuvottelun jälkeen ostin loputkin helmet. Onnistuin löytämään vielä noita ihania helmiä, mitä sanon nyt kartussihelmiksi. Sinisensävyisen vielä, kun koruun muutenkin piti tulla sinistä. Väri oli ikävä kyllä kadonnut, mutta kultakynä käteen ja piirrettiin kuviot näkyviin.
Samoja kultaisianuggetteja mitä käytin omaan koruuni, muutenkin samaa mallia, paitsi vähän lyhyempi. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä rannekoru ja korvakorut lisäksi. Niiden kanssa pitää vähän arpoa, että käytänkö vain samaa värimaailmaa vai laitanko ankhit korviinkin? Liikaa se ehkä on.
Sittempä tuossa olisi työn alla vielä yksi avainnnauha. Pyyntönä oli jälleen vaaleanpunainen, joten olen hätää kärsimässä. Paketeista tulleita helmiä riitti kyllä, mutta värinä tuo vaaleanpunainen on vähän vaikea. Aivan sama mitä yritän en saa siitä mieleistäni. (Paitsi tämä yksi pinkkimusta koru). Siksipä nyt olen tuota tehdessä kovasti joka käänteessä turvautunut ystäväni apuun. Kysynyt neuvoa että näyttääkö se ihan sievältä. Onhan minulle kyllä sanottu, että ne mistä en pidä itse yhtään, ovat olleet juuri muiden mieleen. Pitää koettaa ja rohkeasti vainv iedä loppuun asti. Toinen avainnnauha jo, joka pyydettiin vaaleanpunaisena.
Minun piti tosiaan ottaa ja laittaa tänne kuvia paketista jonka sain viimeitteiseksi äidiltäni, mutta kamerani on jossain taas hukassa. Nämä kerkisin kuvata jo jokunen päivä sitten, vaikka päivitys oli hieman jäänyt. Kauheasti muuttunut sosiaalisemmaksi. Samalla mistä nappasin innostuksen helmiin. Näitä uusia tuttavia on alkanut löytyä, vaikka yksi valtaisa huonopuoli siinä on...
Vanha innostukseni BJD nukkeihin palasi entistä voimakkaampana. Olen jo vuosia ihaillut niitä netin kautta ja tuudittautunut siihen etteivät ne ole niin hienoja kuin kuvissa ja ties mitä. Kävästin tässä sitten yhden uuden kamraatin luona ja hänellä oli nukkeja. Taisin nähdä muutaman päivän päiväunia nukeista ja siitä pienestä haaveesta että saisin omat roolipelihahmoni tehtyä joskus. Miehenpuolikas oli hetken jo hätää kärsimässä, ja onneksi palauduin taas vähäksi aikaa takaisin maan pinnalle. Kyllä minä vielä joskus. Sitten minulle on kolme tai neljä nukkea. Ne olisivat Seritsu, Anno, Tyrion sekä ehdottomasti joku pieni ja vähän retardinnäköinen saisi olla MiniMannu. Aina voi unelmoida. <3
Nyt on hyvä lopettaa, aurinko alkaa piru vie tulla tuolta parvekkeen kautta näytölleni. Ehkä ensikerralla saisin aikaan kerätä nuo omat korvikset kuvattavaksi. Minulla on sellainen patenttiratkaisu, kun vain yksi reikä on auki enää.
Mannu kiittää ja kumartaa. Ensikertaan!
