Avainnauhaa ja sisaruskorua

Eilinen meni hieman pitkäksi. Monellakin tapaa väsyttäväksi. Liikkeessä ja sitten sain hetkeksi tänne pienen kissan hoitoon. Omieni lisäksi.  Vähän on uuden asunnon rajat hämärässä, mutta hiljalleen nekin painautuvat kalloon. Ja parveke on kaikkien suosikkipaikka, köllötellä auringossa pöydän päällä.  Toinen pojista itseasiassa tuli juuri syliini istumaan, kun kirjoittelen tätä. Ilmeisesti herra tiesi että hänestä ollaan kirjoittamassa.  Nuoret herrat ovat eilisen istuneet vieressäni penkillä kun olen taiteillut koruja.  Viimeiset korut tein mitä minulta oli pyydetty. Ensiviikolla pääsevät oikeille omistajilleen. Toivottavasti tyytyväisille.   Näitä työstäessäni aloin miettiä tekemiäni koruja. Tai oikeastaan siinä vaiheessa kun aavinnauhaa tein.

Tuollaisen hassun pohjan ostin myös viimeksi käydessäni helmikaupassa. Tarkoitus oli alkuun ostaa se vain ratkaisemaan kaikista pahimman ongelmani. Helmet jotka eivät vai suostu pysymään paikalla pienessä rasiassa johon kerään niitä joita minä työstän.  Huomasin jälkeenpäin että tämähän on kätevä monellakin tapaa. Kuitenkin, kyseessä oli nyt tuo sinivalkoinen avainnauha. Olin hieman hukassa sen kanssa, koska se on todellakin sinivalkoinen. Nauhan kerkisin pujottaa läpi, kunnes huomasin virheen. Ja suurimman ongelmani koruja tehdessä. Yksi pätkä kuviota toistui perätysten. Ei tuo minun miehenpuolikkaani sitä huomannut,mutta jotenkin itsestäni tuntui sen hyppäävän silmiin ensimmäisenä. Revittiimpä siinä sitten nauha auki ja helmet uusiksi siitä issä virhe oli tullut. Kuvassa hieman kaaosta, koska koetin vallata ruokapöytää helmilleni. Ja ilmeisesti tuo on se  vaijeri jota käytän. Ja tajusimpas juuri nyt että ovat laudan kanssa samaa merkkiä. Minäkö hidas? Jo vain.

Tässä sitten olisi valmis avainnauha.Vähän nuo liitoskohdat näyttävät hankalilta, mutta kovin pahalta se ei ole kuulema näyttänyt. Lukko on koruja pyytäneen henkilön valitsema. (Oikeastaan ainoita lukkoja jotka tuohon tarkoitukseen sopivat). Itsellä mitattuna koru ainakin tuntui olevan sopivan mittainen. toivottavasti se on sopiva sitten oikealla henkilölläkin.   Näin jälkikäteen katsoessa tulee hieman olo että valkoista olisi voinut olla enemmän. Olisiko?

Kaksi ylempää kuuluvat Puolukan kanssa samaan tilaukseen. Miellän tämän jotenkin sisaruskoruksi sen kanssa, jonka olen tehnyt isoäidilleni. Tai tein.  Malliltansa ja pituudeltaan samanlainen, mutta väritys on erillainen. Alkuun se oli enemmän samanlainen, mutta jollain tavalla alkoi tuntua hirveän väärältä, ja muokkasin vähän väritystä. Hioin kunnes olin tyytyväinen. Kai sitä jollain tapaa tahtoo jokaisen korun olevan uniikki, enkä kahta täsmälleen samanlaista tee. Varsinkaan tätä sisarussarjaa. Mutta toivon että tämäkin on mieleinen ja tuo hymyä kantajalleen. Tai sitten että olisi jotain käyttöä. Unisieppari tästä puuttuu, mutta sen tekemiseen tarvitsen pientä lähempää kuvakulmaa ja oikeita välineitä. ja kunhan saisin voiman ja tahdon (oikeat tarvikkeet) niin voisin viimeistellä sieppareita jotka ovat tuolla valmistumassa. Ja sitten voisi niitäkin ehkä esitellä hieman. Kun jollain tavalla ovat mukavia ja rauhoittavia tehdä. 

Jos en illalla oikein innostu ja kirjoita toista postausta päivälle, on blogi melko varmasti nyt viikkosen hiljainen. Mutta sen jälkeen taas energiaa tihkuen helmien pariin. :)

Helmikaupasta mukaan tarttunutta.

Niin minun piti kirjoittaa tätä päivittäin, mutta eilen olin kuolemanväsynyt. Ja tänään oli toinen ihan yhtä toiminnan täytteinen päivä. Kovasti kuljeskeltiin kaupungilla etsimässä liikuntakenkiä. Ilmeisesti on niin lapsen jalka, että sopivan löytäminen ilman hello kittyja ja ängrybirdsejä vaatii paljon. Tulipas siinä samalla pyörähdettyä paikallisessa helmikaupassa. En tiedä olisiko kannattanut, mutta koko kuukauden olen odottanut että sinne pääsen. Harmi vain kun ilmeisesti liike lopettaa, joten kaikki menee puoleen hintaan. Saaliskin on sen mukainen.  Tarkoitus oli etsiä muutamia helmiä joista kovasti pidin. Pienehköjä valkeita ja mustia kultaisilla viivoilla. Eipä löytynyt. Mutta kaikkea muuta kivaa tarttuikin mukaani. 

Siinä on monenlaista. Pääosin kai olivat lasihelmiä, mitä ainakin nuissa ketjuissa luki. Lisäksi on nuita pienipulloisia, joissa on sinisiä helmiä sekä oranssisekoitus. Kummatkaan eivät ihan väriäni, mutta olen lupautunut tekemään kaulakorut ystävälleni ja ilmeisesti tuttavalleni. Toiveina oli oranssinauha, sekä tuttavalle piti tehdä samantyylinen nauha kuin mitä olen isoäidilleni tehnyt. Arpomalla menee vielä että miten onnistuu. Mielenkiintoisin toive on ollut kyllä avainnauha jonka voisi laittaa henkilökortin kanssa. Sinivalkein helmin, jotta sopisi työpaikan pukukoodiin. Saa nähdä mitä onnistuu ja miten menee. Kuitenkin, tämän päivän saaliissa oli myös muutama kiva helmi, jotka ostin muuten vain. Kuten nuo mustat ja vaalean siniset kolmiot. Ne tuntuivat vain hihkuvan että minä minä minä, ota minut. Eikä ole vielä hajuakaan mitä niistä saisin aikaan. Tulema näyttää.  Metallisille minulla on jo suuresti suunnitelmia, korvakorujen ja kaulakorujen muodossa. Soikeat(Vihertävä ja ruskeat) taitavat mennä sieppareihin. Jos niistäkin joskus saisin valmiiksi. 

Jotenkin kyllä suuri harmi, että tuo helmikauppa taitaa lopettaa. Netistä tilaaminen on jotenkin.. Omituista. Ei saa samalla tavalla tuntumaa kuin mitä hypistellessä. Jostain syystä silloin käy niin että näkee suoraan mitä helmistä saa aikaan. Nettikaupoissa on erittäin vaikea hahmottaa. Pitää silti siirtyä metsästämään sitä kautta. Huutonettihän on toinen suosikkipaikkani. Paitsi nyt tuli ikävä tapaus sieltäkin. 

Kuitenkin, olen saanut muutaman ketjunkin askarreltua tässä parina päivänä. Uudenlaisia en ole nyt oikein koetellut. Tai nyt valehtelen. Koetin erästä ideaa, mutta en kertakaikkiaan saanut sitä toimimaan en millään. Ilmeisesti tekninen osaamiseni ei ole vielä tarpeeksi hyvä. Eiköhän tässä joskus. Ensimmäinen aikaansaannos oli tälläinen ehkä merihenkisempi simpukkakoru. Ensimmäinen vaikeus oli kuinka tuohon simpukankuoreen saa reiän. Lueskelin jotain helmiaiheisia foorumeitakin etsiessäni ratkaisua, mutta mitä siellä ehdoteltiin, timanttiporia ja laitteita, oli hieman liian hienoa minulle. On tuolla hyllyssä toki tuollainen kaiverrin ja jonkinlainen käsipora. Se vain ei purrut alkuun. Tuumailtua hetken päädyin käyttämään teräväkärkistä puukkoa ja pyörittämään simpukkaa ympäri. Kolmisenkymmentä minuuttia ahkeraa pyörittelyä ja episodi Gordon Ramsayta, oli riemukseni reikä valmis. Sitten vain helmiä hihnaan ja pieni kiinnitysidea. Lopputulos on tämä. Helminä on.. Lasihelmiä, välissä ilmeisesti läpinäkyvyiä siemenhelmiä. Joku sanoi että nuo isommat helmet olisivat ihan oikeita helmiä, mutta vannomaan en mene. Lukkona papukaija ja nauhana jonkinlainen vaijeri. Mukava kaulassa ja kesällä varmasti kaunis.

Kuvan laatu ei tässä ole nyt paras, sillä kännykällä nappasin kuvan tästä korusesta vielä ollessani vanhassa asunnossa. (Sielläpäs puuttuu lamput. Niin täältäkin kyllä..) Tämä kyseinenkoru oli niin ulkona minun mukavuusalueeltani monella tapaa. Oikeastihan mustat helmet kimaltelisivat, kuten nuo läpinäkyvätkin. Ja väliin on heitetty jonkinlaisia kukallisiavälijutskia. En tiedä miksi niitä sanotaan. :D Ehkä joku joskus kertoo minulle, tai opin sen jossain välissä. Nyt, ne ovat välijutskia.  Sydän joka on riipuksena pitäisi olla hopeinen pienillä kultaisilla viivoilla.  Niin paljon kuin tätä korua vieroksunkin, löysi tämä kodin heti samana päivänä kun sen sain luotua. Hyvä vain että pääsee kotiin ja käyttäjälle joka arvostaa.  Muutenkin, tämän kanssa oli haljeta pää, sillä helmiä ei tuntunut riittävän vaikka mitä yritin. Lopulta lisäsin punaiset helmet ja kappas, kasassa ollaan. Tässäkin on sydämenmuotoinen papukaija ja vaijeri, joka vieläkin on mysteeri minulle.

Jälleen yksi kuva kännykällläni. Kamerani on yhä muuttolaatikoissa piilossa. Ja niin pieni kun onkin, ei varmasti löydy ennen kuin kaikki on purettu. Ilman salamata tämäkin näytti hienommalta, eikä se ihan noin punainen ole. Tämä yksilö on saanut lempinimen Puolukka. Ihan syystä, kun sitä katsoo hetken aikaa. Helminauha on melko pitkä, yhtenä kierroksena ainakin. Mutta kaksinkertaisena alkaa olla sopivampi ja mukavampi pitää. Puolukka on yksi näistä kaulakoruista jotka menevät tilauksesta eteenpäin. Vielä jäljellä neljä nauhaa tehtävänä ja pakattavana nätisti.  Tähän en alkanut lukkoa laittamaan, kun menee se pään yli kuitenkin. Vaijeri vain ja kiinnitys sellaisela putkihelmellä, jonka saa litistettyä. (Tietotasoni kasvaa hiljalleen. Samoin kuin ideani ja taitoni.)

Tälläistä tänään. Huomenna olisi tarkoitus käydä siivoamassa asunto ja tuoda loput romppeet, joten ehkä silloin en koruja kerkiä väkertää, vaikka koetetaan. Jos ei onnistu, olen viikon verran hiljainen, sillä on loma ja lähden reissuun, jonne helmet eivät minua seuraa. (Valitettavasti) Mutta näillä mennään tämän viikon loppuun.

Rakkaudesta puuhelmiin

 En ole aivan varma mikä minua puuhelmissä viehättää, mutta jollain tapaa nuo helmet ovat juurikin suosikkejani. Tai sitten se on siitä johtuvaa, että juurikin puuhelmet olivat ensimmäisiä joita ostin. Vähiten pelottavia ja silti jotenkin helposti lähestyttäviä. Mieluisia pitää. Ensimmäinen puukoruni on niin epämääräinen, etten edes uskalla pistää siitä kuvaa. Vaikka kyseinen koru on koruistani kaikista mieluisin pitää. Lämmin ja luonnollinen.  Voi myös johtua siitä että minulla ei ole vielä ollut kunnollisia kivihelmiä. Paitsi howliittia. (Tämänkin tajusin vasta jälkijunassa.)  Ehkä se on tuo pohjoinen juuri, joka lisää viehätystä puuhun. Nämä  korut ovat tehtyinä jo, ja vain valokuvattu sitten paremmalla taustalla.  (Pahoittelut, mutta tuo huopa on ollut hienoin tällä hetkellä. Kunhan vähän kesäistyy, enköhän ala koettaa kuvailla ulkona.)


Jo toinen helminauha isommalla palluralla.  Ehkä jää viimeiseksi. Epäilen. Tähän helminauhaan käytin pelkästään puuhelmiä, joista osa oli ostettu helmikaupasta, sekä osa sinooperista. Pientä kokeilua värien kanssa oli nyt enemmän kuin vain kahta väriä. Punainen vähän pelotti, mutta ihan hyvin se mielestäni ketjuun istui. Tai ketju on nyt väärä sana, koska tuntui erittäin väärältä käyttää kuminauhaa tai siimaa, joten nauha on jonkinsortin villalankaa tai vastaavaa. Kestävä se kuiten on, sen koetin. Käsivoimin kun en saanut katkaistua, vaan piti hakea puukko. Tämäkin yksilö on yhä muiden korujen joukossa.

Sitten on tämä leppäkerttu. Vaikka kuinka mietin, tästä tulee vain leppäkerttu mieleen. Väkertäessäni teki mieli tehdä jotain punaista.  Ja punaisia puuhelmiä oli sopivasti tullut hankittua kokeeksi, tai oikeastaan koska tein maatuskakaulanauhan. Unohdin vain kuvata sen ennen kuin annoin sen lahjaksi. Jälleen tuli leikittyä järjestyksen kanssa. Pelkät punaiset helmet näytivät niin tökeröiltä, joten koetin alkuun pistää pieniä punaisia joukkoon. Sekään ei miellyttänyt ja lopulta heitin vaaleita pikkuisia palleroita sekaan. Keskushelmi on luultavasti kiveä. Minusta se oli erittäin soma ja halusin tehdä siitä jotain. Joten tälläinenhän siitä tuli. Ehkä liian punainen minulle itselleni, kun olen aika harmaa persoona. Tähänkin nauha oli jonkinsortin villalankaa taas, kuten ylemmässä. Tykästyin siihen. Ja jotenkin se kuuluu puukoruihin.

Jälleen kaksi korua. Hiljalleen laitan näitä ja raapustelen tänne jaarituksiani. Selasinhan minä hieman muita samanlaisia tai samankaltaisia blogeja. Hirvittämäänhän sitä alkoi siinä vaiheessa, kun katsoi kuinka nättejä ihmiset ovat osanneet tehdä. Ja tuntui etten saisi tätä tehtyä tai hukkuisin blogiviidakkoihin vain aloitteliana joka tuo käpylehmiä. Mutta kah kun mietti hetken, muistin miksi tämän blogin loin. Otan askeleita ja kehittymään hiljalleen.  Ehkä se on hyvä nähdä välistä vähän amatöörimaisempaakin. Kun kaikki aloittavat pohjalta.  Täältä se tallustellaan etiäppäin. 

jatkethaan kävelyä.

Alun pienet askeleet.

Jostain oli lähdettävä. Minä aloitin yksinkertaisilla helmillä, mitä sattui olemaan jäminä, luoden mustavalkoisen koruni. Naruna oli siima, koska muuta en tiennyt edes järkeväksi käyttää. (Myöhemmin opin vihaamaan siimaa) Sekä lukon laitoin. Eihän siitä siisti tullut, mutta kipinä iskeytyi. Alla kuva ensimmäisestäni. Sekä seuraavasta, joka tehtiin 80v lahjaksi isoäidille. Valitettavasti hän jatkoi matkaa täältä ikuisuuteen, ja helmet lähetin hänen mukaansa.

Kaksi seuraavaa kaulanauhaani minulla on yhä tallessa. Kumpaankin olen käyttänyt ilmeisesti mustaa ja venyvätä nauhaa, jonka nimeä en enää muista. Koruliikkeestä moista sain, ja aloin koettaa. Kuvissa solmukohdat ovat ennen korjausta, sillä tuolloin en vielä ollut tietoinen tavoista jolla ne saa siisteiksi ja pois näkyvistä. Nyt kummankin korun olen korjannut. Ja kummatkin ovat odottamassa kantajaansa.

Puuhelmet tuntuvat olevan jotenkin kaikista lähinnä sydäntäni. Ja ne lienevät vielä ainoat helmet jotka osaan sanoa mitä ne ovat. Opin hiljalleen. Kivihelmetkin tietenkin erotan, mutta  lajittelu menee vielä vähän tyyliin, kivihelmi, helmi, puuhelmi. Ja sitten on vielä siemenhelmi. En ole koskaan ollut kovin hyvä muistamaan hienoja sanoja asioille, mutta aina olen silti onnistunut jotenkin menemään eteenpäin ja luomaan koruja. Olkoot suurta vääryyttä tai ei, mutta nimitän väärin nimin ja teen kuten tuntuu.  Alempana oleva kaulakoru syntyi joulun aikaan. En tiedä oikein edes että mistä se idea siihen tuli, mutta puisia helmiä ja villanauhaa siihen käytin. Vaikka tälle vähän ilkuttiinkin, oli tämä ensimmäinen kaulakoru joka ostettiin minulta.

Edellisen korun kanssa olin saanut ensimmäisen tilaukseni. Harmahtavan tai valkeansävyisen korun lahjaksi vanhemmalle rouvalle. Yhdessä katsoimme keskuksen, joka tässä tapauksessa oli valkea sydän. Aikani värkättyä sain korupiikillä (uusi tuttavuus) helmen keskelle ja nauhan valmiiksi. Helmiä oli viittä erillaista ja kaikki valkean sävyisiä. Harmittaa vain näin jälkeenpäin, sillä ostamani strech magic- nauha oli melko epämiellyttävä, eikä lainkaan edeltäjänsä kaltainen. Venyi miten sattui jos hieman enemmän kiskoi. Lupasin kyllä korjata nauhan jos se rikkoutuisi, sillä aikaa ei ollut enää vaihtaa nauhaa. Maailmalla siis tämäkin yksilö. 

Pieni suuri askel

Ensimmäinen askel tälle tielle. Blogaamiseen. Pitkän matkan takaa tähän päädyin. Ja monta hirvitystä kaadoin ennen kuin viimein uskalsin tämän askelman ottaa. Kuten jo sanoin, koskaan en ole ollut koruihmisiä. Tai yhden korun ihminen. Kuitenkin nyt olen monen sattuman ja tapahtuman kautta löytänyt helmet. Pidin tätä jonninjoutavana tyttöjen näpertelynä. Siis ennen kuin itse koetin. Ensin valmistui yksi helmikoru kokeeksi. Melko simppeli mustavalkoinen koru. Seuraavaksi toinen, kolmas. Kaikki jotka ovat helmiin tykästyneet, arvaavat jo kuinka tarina lähti tästä. Ja kuten moni muukin, olen nyt löytänyt helmien hienoudet.
Jonkin aikaa väkersin koruja vain omaksi iloksi, ajatellen ettei näistä mitään tule. Mutta ihmisiltä saadun palautteen jälkeen uskaltauduin näyttämään mitä olen tehnyt. Ja lopulta tänne.

Kaikki koruni ovat oppimista ja oivaltamista. Kehittymistä siitä mitä olin aloittaessani johonkin, jota en vielä tiedä.
Osa koruistani on jo saanut uuden kodin, ja osa pysyy itselläni, mutta jos joku koruista tuntuu omalta tai miellyttää, korujani voi myös ostaa. Sama koskee unisieppareita, joita rakastan tehdä.