Jostain oli lähdettävä. Minä aloitin yksinkertaisilla helmillä, mitä sattui olemaan jäminä, luoden mustavalkoisen koruni. Naruna oli siima, koska muuta en tiennyt edes järkeväksi käyttää. (Myöhemmin opin vihaamaan siimaa) Sekä lukon laitoin. Eihän siitä siisti tullut, mutta kipinä iskeytyi. Alla kuva ensimmäisestäni. Sekä seuraavasta, joka tehtiin 80v lahjaksi isoäidille. Valitettavasti hän jatkoi matkaa täältä ikuisuuteen, ja helmet lähetin hänen mukaansa.
Kaksi seuraavaa kaulanauhaani minulla on yhä tallessa. Kumpaankin olen käyttänyt ilmeisesti mustaa ja venyvätä nauhaa, jonka nimeä en enää muista. Koruliikkeestä moista sain, ja aloin koettaa. Kuvissa solmukohdat ovat ennen korjausta, sillä tuolloin en vielä ollut tietoinen tavoista jolla ne saa siisteiksi ja pois näkyvistä. Nyt kummankin korun olen korjannut. Ja kummatkin ovat odottamassa kantajaansa.
Puuhelmet tuntuvat olevan jotenkin kaikista lähinnä sydäntäni. Ja ne lienevät vielä ainoat helmet jotka osaan sanoa mitä ne ovat. Opin hiljalleen. Kivihelmetkin tietenkin erotan, mutta lajittelu menee vielä vähän tyyliin, kivihelmi, helmi, puuhelmi. Ja sitten on vielä siemenhelmi. En ole koskaan ollut kovin hyvä muistamaan hienoja sanoja asioille, mutta aina olen silti onnistunut jotenkin menemään eteenpäin ja luomaan koruja. Olkoot suurta vääryyttä tai ei, mutta nimitän väärin nimin ja teen kuten tuntuu. Alempana oleva kaulakoru syntyi joulun aikaan. En tiedä oikein edes että mistä se idea siihen tuli, mutta puisia helmiä ja villanauhaa siihen käytin. Vaikka tälle vähän ilkuttiinkin, oli tämä ensimmäinen kaulakoru joka ostettiin minulta.
Edellisen korun kanssa olin saanut ensimmäisen tilaukseni. Harmahtavan tai valkeansävyisen korun lahjaksi vanhemmalle rouvalle. Yhdessä katsoimme keskuksen, joka tässä tapauksessa oli valkea sydän. Aikani värkättyä sain korupiikillä (uusi tuttavuus) helmen keskelle ja nauhan valmiiksi. Helmiä oli viittä erillaista ja kaikki valkean sävyisiä. Harmittaa vain näin jälkeenpäin, sillä ostamani strech magic- nauha oli melko epämiellyttävä, eikä lainkaan edeltäjänsä kaltainen. Venyi miten sattui jos hieman enemmän kiskoi. Lupasin kyllä korjata nauhan jos se rikkoutuisi, sillä aikaa ei ollut enää vaihtaa nauhaa. Maailmalla siis tämäkin yksilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti