Rakkaudesta puuhelmiin

 En ole aivan varma mikä minua puuhelmissä viehättää, mutta jollain tapaa nuo helmet ovat juurikin suosikkejani. Tai sitten se on siitä johtuvaa, että juurikin puuhelmet olivat ensimmäisiä joita ostin. Vähiten pelottavia ja silti jotenkin helposti lähestyttäviä. Mieluisia pitää. Ensimmäinen puukoruni on niin epämääräinen, etten edes uskalla pistää siitä kuvaa. Vaikka kyseinen koru on koruistani kaikista mieluisin pitää. Lämmin ja luonnollinen.  Voi myös johtua siitä että minulla ei ole vielä ollut kunnollisia kivihelmiä. Paitsi howliittia. (Tämänkin tajusin vasta jälkijunassa.)  Ehkä se on tuo pohjoinen juuri, joka lisää viehätystä puuhun. Nämä  korut ovat tehtyinä jo, ja vain valokuvattu sitten paremmalla taustalla.  (Pahoittelut, mutta tuo huopa on ollut hienoin tällä hetkellä. Kunhan vähän kesäistyy, enköhän ala koettaa kuvailla ulkona.)


Jo toinen helminauha isommalla palluralla.  Ehkä jää viimeiseksi. Epäilen. Tähän helminauhaan käytin pelkästään puuhelmiä, joista osa oli ostettu helmikaupasta, sekä osa sinooperista. Pientä kokeilua värien kanssa oli nyt enemmän kuin vain kahta väriä. Punainen vähän pelotti, mutta ihan hyvin se mielestäni ketjuun istui. Tai ketju on nyt väärä sana, koska tuntui erittäin väärältä käyttää kuminauhaa tai siimaa, joten nauha on jonkinsortin villalankaa tai vastaavaa. Kestävä se kuiten on, sen koetin. Käsivoimin kun en saanut katkaistua, vaan piti hakea puukko. Tämäkin yksilö on yhä muiden korujen joukossa.

Sitten on tämä leppäkerttu. Vaikka kuinka mietin, tästä tulee vain leppäkerttu mieleen. Väkertäessäni teki mieli tehdä jotain punaista.  Ja punaisia puuhelmiä oli sopivasti tullut hankittua kokeeksi, tai oikeastaan koska tein maatuskakaulanauhan. Unohdin vain kuvata sen ennen kuin annoin sen lahjaksi. Jälleen tuli leikittyä järjestyksen kanssa. Pelkät punaiset helmet näytivät niin tökeröiltä, joten koetin alkuun pistää pieniä punaisia joukkoon. Sekään ei miellyttänyt ja lopulta heitin vaaleita pikkuisia palleroita sekaan. Keskushelmi on luultavasti kiveä. Minusta se oli erittäin soma ja halusin tehdä siitä jotain. Joten tälläinenhän siitä tuli. Ehkä liian punainen minulle itselleni, kun olen aika harmaa persoona. Tähänkin nauha oli jonkinsortin villalankaa taas, kuten ylemmässä. Tykästyin siihen. Ja jotenkin se kuuluu puukoruihin.

Jälleen kaksi korua. Hiljalleen laitan näitä ja raapustelen tänne jaarituksiani. Selasinhan minä hieman muita samanlaisia tai samankaltaisia blogeja. Hirvittämäänhän sitä alkoi siinä vaiheessa, kun katsoi kuinka nättejä ihmiset ovat osanneet tehdä. Ja tuntui etten saisi tätä tehtyä tai hukkuisin blogiviidakkoihin vain aloitteliana joka tuo käpylehmiä. Mutta kah kun mietti hetken, muistin miksi tämän blogin loin. Otan askeleita ja kehittymään hiljalleen.  Ehkä se on hyvä nähdä välistä vähän amatöörimaisempaakin. Kun kaikki aloittavat pohjalta.  Täältä se tallustellaan etiäppäin. 

jatkethaan kävelyä.