Avainnauhaa ja sisaruskorua

Eilinen meni hieman pitkäksi. Monellakin tapaa väsyttäväksi. Liikkeessä ja sitten sain hetkeksi tänne pienen kissan hoitoon. Omieni lisäksi.  Vähän on uuden asunnon rajat hämärässä, mutta hiljalleen nekin painautuvat kalloon. Ja parveke on kaikkien suosikkipaikka, köllötellä auringossa pöydän päällä.  Toinen pojista itseasiassa tuli juuri syliini istumaan, kun kirjoittelen tätä. Ilmeisesti herra tiesi että hänestä ollaan kirjoittamassa.  Nuoret herrat ovat eilisen istuneet vieressäni penkillä kun olen taiteillut koruja.  Viimeiset korut tein mitä minulta oli pyydetty. Ensiviikolla pääsevät oikeille omistajilleen. Toivottavasti tyytyväisille.   Näitä työstäessäni aloin miettiä tekemiäni koruja. Tai oikeastaan siinä vaiheessa kun aavinnauhaa tein.

Tuollaisen hassun pohjan ostin myös viimeksi käydessäni helmikaupassa. Tarkoitus oli alkuun ostaa se vain ratkaisemaan kaikista pahimman ongelmani. Helmet jotka eivät vai suostu pysymään paikalla pienessä rasiassa johon kerään niitä joita minä työstän.  Huomasin jälkeenpäin että tämähän on kätevä monellakin tapaa. Kuitenkin, kyseessä oli nyt tuo sinivalkoinen avainnauha. Olin hieman hukassa sen kanssa, koska se on todellakin sinivalkoinen. Nauhan kerkisin pujottaa läpi, kunnes huomasin virheen. Ja suurimman ongelmani koruja tehdessä. Yksi pätkä kuviota toistui perätysten. Ei tuo minun miehenpuolikkaani sitä huomannut,mutta jotenkin itsestäni tuntui sen hyppäävän silmiin ensimmäisenä. Revittiimpä siinä sitten nauha auki ja helmet uusiksi siitä issä virhe oli tullut. Kuvassa hieman kaaosta, koska koetin vallata ruokapöytää helmilleni. Ja ilmeisesti tuo on se  vaijeri jota käytän. Ja tajusimpas juuri nyt että ovat laudan kanssa samaa merkkiä. Minäkö hidas? Jo vain.

Tässä sitten olisi valmis avainnauha.Vähän nuo liitoskohdat näyttävät hankalilta, mutta kovin pahalta se ei ole kuulema näyttänyt. Lukko on koruja pyytäneen henkilön valitsema. (Oikeastaan ainoita lukkoja jotka tuohon tarkoitukseen sopivat). Itsellä mitattuna koru ainakin tuntui olevan sopivan mittainen. toivottavasti se on sopiva sitten oikealla henkilölläkin.   Näin jälkikäteen katsoessa tulee hieman olo että valkoista olisi voinut olla enemmän. Olisiko?

Kaksi ylempää kuuluvat Puolukan kanssa samaan tilaukseen. Miellän tämän jotenkin sisaruskoruksi sen kanssa, jonka olen tehnyt isoäidilleni. Tai tein.  Malliltansa ja pituudeltaan samanlainen, mutta väritys on erillainen. Alkuun se oli enemmän samanlainen, mutta jollain tavalla alkoi tuntua hirveän väärältä, ja muokkasin vähän väritystä. Hioin kunnes olin tyytyväinen. Kai sitä jollain tapaa tahtoo jokaisen korun olevan uniikki, enkä kahta täsmälleen samanlaista tee. Varsinkaan tätä sisarussarjaa. Mutta toivon että tämäkin on mieleinen ja tuo hymyä kantajalleen. Tai sitten että olisi jotain käyttöä. Unisieppari tästä puuttuu, mutta sen tekemiseen tarvitsen pientä lähempää kuvakulmaa ja oikeita välineitä. ja kunhan saisin voiman ja tahdon (oikeat tarvikkeet) niin voisin viimeistellä sieppareita jotka ovat tuolla valmistumassa. Ja sitten voisi niitäkin ehkä esitellä hieman. Kun jollain tavalla ovat mukavia ja rauhoittavia tehdä. 

Jos en illalla oikein innostu ja kirjoita toista postausta päivälle, on blogi melko varmasti nyt viikkosen hiljainen. Mutta sen jälkeen taas energiaa tihkuen helmien pariin. :)