Saunakrapulaisia helmiä

Nyt on minun lomani taas ohi. Melkein. Itseasiassa palasin jo toissapäivänä kotiin, mutta minulla on ollut vieraita, joten vähälle on jäänyt aika jonka olen viettänyt koneella. Viikko oli antoisa, ja jos mitään muuta, niin porekylvyssä vietetyt päivät rentouttivat hetkeksi kaiken huolen pois hartioilta. Lisäksi viikon aikana sain kerättyä parikin ideaa valmiiksi, joita voin koetella ja katsoa mitä niistä tulee. Yhtä korua varten tarvitsen vain hieman apua ihmiseltä joka taitaa puun minua paremmin. Toinen koru nyt vaatii vain solmuja ja paljon mietintää. Mutta pienet kipinät ovat jo syntyneet mieleen. Kunhan vain alkaa koettaa ja tehdä.
Vaikka tässä nyt en olekkaan hetkeen kirjoittanut vieraiden ollessa kylässä, mutta olen minä saanut jotain aikaan silti. Yön pimeinä tunteina on istuttu kyyryssä työpisteen luona ja laitettu helmiä vuoron perään vaijeriin.

Mieleeni on alkanut tulla ihan uudenlaisiakin ideoita, monitasoisista koruista. Mutta vielä tämä toteutus vähän jurrii. Kahta olen yrittänyt, enkä ole saanut haluamaani lopputulosta. Enköhän minä vielä kerkiä jossain välissä sillekkin tielle karata, kun nämä asumisen ja elämisen paineet helpottavat.  Samalla odotan innolla että saisin ostettua sen sahan viimein. Tuolla odottaa jokunen sarvi, josta voisin tehdä kaikkea kaunista. Tai ainakin yrittää. hengityssuojaimet olisi samalla hankittava. Tämä selvästi vaatii matkaa kaupungille ja pyörimistä sopivissa liikkeissä. Minä niin rakastan shoppailua. Ainakin ikkunashoppailua. Näkee jo mielessä kaikkea kivaa mitä voisi tehdä, mutta ah vielä pitää odottaa taitojen kanssa.

Kuitenkin, jos hieman katsahtaisi mitä saatiin aikaan. Korut ovat kumpainenkin löytäneet jo hyvän paikan. Vieraani ihastui toiseen ja toinen onkin tehty hänen toiveidensa mukaiseksi.

Tässä on toinen koruista. Sininen kastepisara. Pääosassa käytin sinisiä helmiä(Ei kai?). Keskus on ystäväni valitsema, sekä toiveena oli lisätä kastepisaranmuotoiset helmet koruun. Näin tehtiin, ja niiden vähyyden takia vähän lisäiltiin muita helmiä väliin.  Kolmea erisorttista sinistä helmipalloa ja valkeita tuohon on nakeltu, kunnes saatiin aikaan haluttu pituus ja silmäämiellyttävä ulkonäkö. Myös lukon ystävätär valitsi itse, ja minä tuskailin kuinka tuollaisen saa paikalleen. Siinä kun oli kaksi kiinnityskohtaa. Ilmiselvästi tämä olisi tarkoitettu juuri näihin monitasoisiin koruihin, joka on seuraava urakkani. Lukko ei ole papukaija, joten sen virallista nimeä en tiedä vielä. Siinä on vain tuollainen rengas ja siitä läpi pistettävä keppi. Joka ilmeisesti sitten toimii, näyttää hienommalta mutta on vähän hankalahko laittaa. harkitsin jopa että laittaisin jollain muulla kun vaijerilla, kun oli taas niin vaikeaa. Ehkä surffailen netissä ja keksin miten ne oikeasti kiinnitetään. Tai sitten vain tappelen seuraavan korun kanssa kunnes keksin hienoja patenttiratkaisuja. Niitä on ennenkin tehty ja niitä väkerretään nytkin. Jälleen.

Tässä nyt sitten olisi toinen koru jonka viimeisteltiin ja väkerrettiin.  Oranssia, lisää oranssia, vaaleampaa oranssia ja valkoista. Tai vaaleanharmaavalkoista. Osa helmistä näytti minusta niin herkullisilta, ja päänsärkyä aiheuttivat nuo kirkkaammat oranssit (taitavat näyttää kuvassa punaisilta) Kun niitä ei ollutkaan tarpeeksi siihen mitä ensin ajattelin tehdä. Mitä avuksi? Muutetaan kaavaa ja lisäillään vähän muita helmiä ja leikitään. Taddataa, kaulanauha valmistui. Tähänkin käytin vaijerin, mutta tällä kertaa jätin noin helmen mittaisen välin solmukohtaan kummaltakin puolelta. Huomasin että tämä minusta hieman epäsiisti tapa jättää helmet paljon liikkuvammiksi. Voi peräti taittaa eikä ole niin jäykkä. Kai se kuuluu tehdä niinkin.


 Opimme jälleen jotain uutta. Nyt on jälleen kamera löytynyt, joten parempia kuvia(lue, ehkä hieman selvempiä) alkaa taas tulla tänne. Pitäisi vain löytää tai kehittää joku oikein hieno tausta tai kyhäelmä missä ottaa kuvia. Tällä hetkellä vaihtelen kankaiden ja lattian välillä. Kunhan saan sarvet, ehkä otan kuvia että helmet riippuvat niistä. Tai sitten kuten alla oleva  rakkaani tahtoi ehdottaa.

Tässä on Locre Ivan. Toinen kissapojistani.  Tuskastelin taustaongelmia tuolla ja kattini tuli kovasti puskemaan ja naukumaan. Herra on ihan hirveä linssilude. Varsinkin jos koetan kuvata jotain muuta.   Noh, nyt tarjosin poikaselle kaulanauhaa, ja herrahan pisti pään läpi ja tästä se idea lähti. Harmi vain etten laittanut nauhaa nätisti roikkumaan, mutta en tiennyt jaksaisiko poikaseni poseerata. Ja kaikista houkutteluista huolimatta Locre päätti ottaa tuon asennon. Saattoi johtua siitä että velipoika tuli juuri katsomaan myös mitä tapahtui. Yleensä toinen kissani on se joka tykkää poseerata kaulakorujen kanssa. Istuskelee vain paikallaan ja odottaa että saan tarpeeksi hyvän kuvan. Sama on kyllä kaikilla asioilla. Oli se sitten hattu päässä tai vain kuvan otto. Jossain välissä kai esittelen hänetkin. :)

Viikon tauon jälkeen, helmet tuntuivat jotenkin niiin ihanalta väkertää. Joten ehkäpäs taas aamuteen jälkeen väkertämään. 

Mannu vaikenee, mutta vain hetkeksi.