keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Sieppareita ja kädenjälkiä.

Edellisestä päivityksestä on taas aikaa, myönnetään. Kai se tämä on silti toinen kiireisimmistä kuukausista jota elämässäni on. Maaliskuu ja heinäkuu. Vieraita ja sitten kaiken huipuksi itse sairastuin. Hieman toimettomana on siis oltu ja vain loikoiltu.
Jostain syystä ei ole tuntunut että olisin voinut tehdä koruja, tai sitten syynä on jälleen kerran iskenyt Potter kuume. Rakastan lukemista, vaikka se on hieman aikaa vievää.

Kuitenkin! Nyt taas sain istahdettua alas ja nostamaan jo pölyttyneet helmet tuolta kaapin pohjalta. Kovasti Deimos oli haluamassa auttaa, ja lopulta koetettuaan ottaa muutaman helmen kaverina, kellahti makaamaan viereen torkuille. Ensimmäiset helmet mitä koettelin yhdistää olivat violetti ja musta, mutta tuntui että teen liikaa koruja mustasta. Yritys välttää mustaa onnistui yhden korun verran, ennen kuin jo seuraavaan sorruin.

Tälläinen tuli kun koetin vältellä hieman mustaa. Valkeita helmiä, pinkkejä siemenhelmiä, valkea pinkkejä helmiä sekä yksi ihana valkea helmi vaaleanpunaisilla kukilla. Lukkona on tuollainen sydäntappisyteemi. Varmahan en ole mikä se on. Mutta mennään yhä tällä.  Hieman haaleamman värinen koru, ja pituudeltaan juuri kaulan ympärille sopiva. Ylimääräistä ei jaa niin paljon että koru roikkuisi, mutta ei kyllä kuristakkaan. Välistä tälläistä hempeämpääkin.















Toisen korun kanssa kävikin sitten taas näin. Mustia helmiä. Lisänä on tuollaisia hieman punaisempia, hassunpintaisia helmiä ja kuparinko värisiä helmiä lisänä. Tähän laitoin taas papukaijalukon, vaikka koru ei itsessään sitä tarvitsisi. Ihan hyvin menee pään ylitse, mutta joskus on vain mukavampi kiinnittää lukolla. Varsinkin jos on jotain tehnyt hiuksille. (Tätä ei itsellä käy koskaan, mutta mutta..)
 Sitten tein kokeeksi vielä tälläisen käsikorun. Sain vasta paketin helmiä itselleni, ja siellä oli sellaista metallilankaa kiepillä. Pihteni eivät kyenneet sitä katkoa, mutta onneksi löytyi tälläinen pienempikin pala. Ennen en ollut tehnyt tälläisellä, joten kokeeksi vain laitoin pieniä helmiä, jotta näkisin kuinka materiaali käytännössä käyttäytyy ja kuinka siitä voi tehdä erillaisia rannekoruja. Olettaen siis että saan hankittua kunnon leikkurit jolla pätkäistä palasiksi.














Nyt on kokeeksi tehty sitten muutakin. Tässä yksi päivä innostuin väkertämään harjanvarren kanssa. Alkuun ajatus oli vain tehdä siis mustapohjainen harjanvarsi, johon kaivertaisin kuvioita ja upottaisin helmiä saadakseni vähän hienomman. Siinä mustan kanssa leikkiessä sain toisen idean, jonka tahoin heti koettaa. Näinpä maalasin käden valkoiseksi ja tartuin kiinni harjanvarresta. Ideana oli ottaa kiinni kohdista joista tulee pitämään, jättäen kuviot. Harjan alapuolella ehkä tein liikaa painautumia, mutta pidän silti mitä tästä tuli. Ja alaosaan tietenkin vielä jäljet. Kerrankin voi sanoa että työstä näkyy oma kädenjälki. Kirjaimellisesti.
                                         


Onhan sitten tässä tultu tehtyä muutama siepparikin. Tai no, useampi kehikko, vaikka vielä en valmiiksi asti ole saanut. Johtuen puhtaasti siitä ettei minulla ole höyheniä ja sulkia. Ensikuussa ajatus oli niitä ostaa vuokranmaksun jälkeen, jotta saan viimein valmiiksi.  


Tässä alla on yksi sieppari, jonka teen tilauksesta. Kehys on villalla, ja sisustan väkersin siiman kanssa. Vain oppiakseni etten enää koskaan, ikinä tee siepparia siiman kanssa. Muutama helmi punottiin mukaan, sekä simpukka kiinnitettiin paikalle. Tähän olisi tarkoitus saada valkeita ja hempeän sinisiä sulkia roikkumaan, sekä muutama simpukka vielä naruihin.


 Tämä onkin sitten ihan itselle tehty sieppari. Ja se näkyy. Kehys on tummanharmaa, lähes musta, ja sisukseen käytin myös tummaa villalankaa.  Kaikki siepparit mitä olen itselleni ajatellut tehdä, tuntuvat lähtevän tähän samaan väriskaalaan. Tätä tehdessäni tuli heti mieleen, että tahdon nuita howliittikalloja. Ja niitähän sitten laitoin. Lisäksi pistin yhden kiven keskelle, ja kaksi sarvipalaa reunoille. Hieman suttuisilta näyttävät, mutta sarvipaloissa oli metallirengas, jota en saanut pois. Sulkina on kaksi riekonsulkaa, joista pojat pitävät kovasti. Kuten minäkin. Naulan puutteessa tämä roikkuu tällä hetkellä keittiön lampussa, mutta kuvaamisen ajaksi  pidin sitä seinää vasten. 


Unisieppareita työstän mielelläni, ja muutaman olenkin toiveesta tehnyt. Monella tapaa rauhoittavia punoksia ja väkerryksiä. Ehkä jossain välissä pistän tänne aikaisemmin tehdyt siepparit myös. Ja kunhan saan sulkia, niin joko valmiita sieppareita tai vaan laitan nuita kekseneräisiä vähän näytille. 

Mannu vaikenee jälleen, mutta ei kauaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti