lauantai 9. maaliskuuta 2013

Korvakoruja ja mustia helmiä

Muutama päivä on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen ahertaessa, etten ole tänne päässyt. Viimeiset muuttolaatikot purettu ja tavarat järjestelty nätisti paikoilleen. Viimein voi sanoa että olen muuttanut. Purkaessa naureskelin laatikolle joka nyt on vasta viidettä muuttoa ollut purkamatta. Toisaalta, en ole vuottakaan asunut yhdessä kämpässä kerrallaan joten joten. Toivottavasti nyt vähän pidempään kuitenkin.
Koruja kuitenkin olen taas kerinnyt väkertää, muutaman. Ilmeisesti minulla on nyt joku musta kausi, sillä olen taas käyttänyt mustat helmeni loppuun. Pitänee hankkia uusia kun varallisuus antaa hieman periksi. Ja kunhan täältä kerkeän. Vierailioita jälleen.

Pitkän aikaa minulla on ollut erittäin riemunkirjavia helmiä, joista olen miloin mitäkin koettanut vääntää. Mitään en ole aikaan kyllä saanut, kun jokin tuolla takaraivossa tahtoo asettaa helmet tarkasti järjestykseen ja tehdä toistuvia kuvioita samanlaisilla helmillä. Niin eihän näiden kanssa sellaista voinut tehdä. Ollenkaan. Nyt viimein väsyneenä tuli otettua ensimmäinen käteen ja ajateltua että kah, nyt kaulanauha.Tähän voi vaikuttaa sekin, että sain vasta paketissa samanlaisia mutta pienempiä helmiä.

Tälläinen, hyvin kesäinen koru syntyi. Kaulassa mukavantuntoinen ja vaijerilla pujoteltu koru. En tiedä sitten mikä pakkomielle on, mutta korut teen mieluiten nätisti samanlaisista. Tässä se oli vaikeaa ja silmät kiinni tätä tehtiinkin. Melkein. Mieltä helpottaaksi tehtiin kuitenkin jatkuva kuvio jota toistin. Kuva nyt hieman taisi värejä syödä, mutta värikkääle persoonalle tai väreistä pitävälle nätti koru.
Ei tässä kai mitään muuta, mutta kun riemu lähti tajuttuani että osa helmistä oli samannäköisiä. Siitähän se sitten lähti. Koukut viereen ja muutama korvakoru väkertymään.


Ja tälläisiahan niistä korviksista tuli. Melko yksinkertaisesti samantyylisiä tein, mutta itse tykkäsin näistä palluroista melkoisesti. Tuli samalla harjoiteltua korupiikkien kanssa renkuloiden tekemistä. Vielä siten, että piikit olisivat samanmittaisia. tämä on aina ollut vaikeaa, mutta eteenpäin mennään. Jopa korujen kieppi on pienentynyt huomattavasti miettien sitä mitä se on ollut tässä aijan saatossa. Taustalla näkyy nyt taas iki-ihanat kallo korvikset, sekä avaimenperäni, mutta jos ne jätetään nyt huomiotta.

Värikkäiden palluroiden lisäksi tein tälläiset koruhäkkikorvikset ystävän vaimolle. Väkertelin koruja siinä samalla kun miehet istuivat sohvalla pelatessa Dragonagea, ja korvikset saanut tykästyi ohimennen bongattuun koruhäkkiin. Eipä siinä, valittiin sopivat helmet kaikkien joukosta ja lisähärpäkkeet ja alettiin väkertää. Ihan viime hetkeen asti vaihtui osa helmistä, mutta tämä oli kokoonpano joka säilyi viimeiseen. Korviksista tuli mieleiset ja lähtivät käyttöön samantien. Niin hauskaa kuin korujen tekeminen on itsessään jo, jotenkin sen yli menee se, kun näkee korun omistajan olevan tyytyväinen koruun.


Naureskelin tätä tehdessäni jo, että kun seuraavana aamuna katson mitä oikein sain tehtyä, ihmettelen mitä päässäni oli liikkunut, kun aloin tehdä pinkkiä korua. Ensimmäiset helmiyhdistelmät olivatkin kyllä sen oloisia, että meinasin jättää väliin. Kunnes sitten mietin että miltä se musta näyttäisi. Yllätyin sitten kuinka paljon pidin lopputuloksesta. Vaikka tästä pinkistä en pidä, tässä korussa se ei ollut lainkaan pahannäköinen. Kuvasta ei näe kunnolla, mutta kahden mustan pallon välissä on tummansininen, pienempi helmi. Kuvaaminen ei taas ollut parhaita puoliani, mutta en ole vielä saanut vakimallia lainaamaan kaulaa, joten kuvat otetaan jonkinlaisella pinnalla. Vähän vääristää, mutta pinkki ja sininen sisar ovat kumpikin juuri ja juuri sen kokoisia, että saa pujotettua.  Ehkä kun joskus saan mallin, kuvaan korut kaulassa, jotta pituudet selkiytyvät.




Pinkkiä tehdessä minulla syttyi jo idea, että mitä jos tekisin samanlaisen, mutta sinisenä? Kun ajatus lähti ennen kuin edellinen oli kunnolla edes viimeistelty, alkoi helmien lisääminen alustalle ja erillaisten yhdistelmien kokeileminen. Vähän erillainen tästä sinisestä tuli, sillä pitkiä helmiä ei ollut yhtä monta kuin pinkissä sisaressa. Tämä sinertävänmusta koru valmistui ja kumpaankin olen yhtä lailla tyytyväinen. Jopa on myönnettävä omaksikin hämmästykseksi että pinkki on minusta hienompi.
Kumpaankin koruun käytettiin vaijeria ja sydämenmuotoista papukaijalukkoa. Helmiä en vieläkään osaa erotella, mutta jostain olisin katsonut nuo mustat lasihelmiksi. Siihen se sitten taas jääkin.


Muutaman korun jälkeen näkösälle tuli rasia jossa säilytän puuhelmiäni. Ei varmaan tarvitse sanoa että kun hypistelin hetken, tuli valtaisa halu tehdä koru puuhelmistä. Minulla on nyt selvästi jokin musta kausi menossa, sillä nuo mustat helmet salakavalasti ilmestyvät jokaiseen kaulakoruun jonka olen nyt tehnyt. Tässäkin on käytetty mustia puuhelmiä, sen lisäksi tuollaista kuvioitua puuhelmeä ja vähän neutraalimman välistä puuhelmeä vielä kaveriksi tuomaan mukavanoloisen tunnun. Jälleen kerran nauhana on villalankaa. Rakkaudesta puuhelmiin.

Jostain syystä puuhelminauhan jälkeen halusin tehdä samantyylisen korun, mutta lasihelmistä. Vähän kamera söi värejä pois, mutta punaiset helmet ovat hieman kirkkaampia kuin mitä tämä kuva antaa ymmärtää. Selvästi menossa musta kausi. Mustapunainen olisi kai parempi sanoa. Tai sitten vain tämä väriyhdistelmä on enemmän omantuntoinen, kuin mikään muu. Tähänkin käytettiin vaijeria ja sydämenmuotoinen papukaijalukko. En suosi kyseistä lukkotyyppiä, mutta lukkoni alkavat olla lopussa, kunnes pakettini tulee.









Edelliseen mustapunaiseen koruun tein myös käsikorun, ikäänkuin setiksi. Kai se tuntui kivalta ajatukselta ja kun helmiä riitti vielä. Tällä kertaa vaijerin tilalla oli kuminauha, se kun on vähän järkevämpi kun koru tulee käteen. Kuvassa on myös toinen settikoru, jonka tein. Löysin viimeinkin mihin voin käyttää kultaisia nuggettejani. En tiedä edelleenkään onko se oikea sana tai nimitys, mutta paremman puutteessa se menee. Mustia pikkuhelmiä, neliöitä oli kahdenlaisia. Musta kauteni jatkuu. Mistä tämä idea tuli, se on vähän helpompi selittää näyttämällä seuraava koru. Kaikista näistä juuri seuraava on suosikkini.

Egyptiläistyylinen kaulakoru.
Ankh-risti, kartussihelmi, sekä joukko erikokoisia ja muotoisia helmiä ja papukaijalukko. Helmet olen koonnut useammalla ostokerralla, enkä tätä osannut edes silloin ajatella. Kartussihelmi löytyi yksi kerta seuloessani läpi kilohintaisia helmiä, ja ankh lähti mukaani viimekerralla. Ennen tätä ei ole päähän pälkähtänyt että nämä voisi yhdistää. Nyt, idea iski kuin kirkkaalta taivaalta. Olen itse aina ollut melko suuri Egypti-fani, jos ilmaisu sallitaan. Varsikin mytologia ja historia on aina kiehtonut ja pitänyt otteessaan. Vielä tahtoisin joskus päästä katsomaan pyramideja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti