Kieppejä kaulalle

Niinhän taisin eilen uhota, että koettelisin tehdä kaksitasoisia koruja. En tiedä onko se oikea nimitys näille väkerryksille, mutta jotain ihan nättiä sain omasta mielestäni aikaan.  Samalla tuli aamulla väkerrettyä ja leikittyä hetken aikaa korujen parissa muutenkin. Sekä löydettyä muutama vanha tuttavuus laatikon perältä, joita nyt sitten hieman kuvailin ja katsoin miltä ne oikein näyttivätkään.  Ystävätär sai nyt tässä aamusta vielä yhden rannekorun itselleen, kun en sitä eilen saanut väkerrettyä.  Nyt aamusta hyvin heränneenä ja teekupposen ääressä sitten viimein valmistui. Omiani muistelin, etten olisi ennen tehnyt rannekoruja, mutta olihan minulla yksi tuolla piilossa. Eikä siitä ole edes epäilystä että se olisi minun oma.  Jollain tapaa rakastuin vain nuihin howliittikalloihin. Vaikka ne juoksevat kohta minulta loppuun.

Mitä tuossa kuvia katselin, olisi ilmeisesti hieman isompi päivitys tulossa, sen verran tuntui olevan koruja ja kaikesta tuli mieleen jotain jutuntynkää. Samaten kyllä tuo minut rengastanut mies innostui tästä blogistani, ja näemmä lisään tähän vielä hänenkin töitään. Herran innostus tähän harrastukseen ei ole yhtä liekissä kuin itselläni, mutta kai sen teettää, kun joutuu vain seuraamaan toisen näpertelyä. päätti itsekkin koettaa ja nyt silloin tällöin liittyy seuraani. 

Nyt kuitenkin taas hieman päivityksiä tuolta varjojen takaa ja laatikon kätköistä. Montaa en sieltä löytänyt mitä nyt kehtasin kuvailla, mutta yksi avaimenperä ja rannekoru ainakin löytyi.

 Tälläisen avaimenperän olin tehnyt joskus. Itseasiassa näitä oli kaksi. Kumpainenkin meni ystävälle ja tämä nyt vielä odottaa postitusta. Tai itseasiassa sitä että muuttojen jäljiltä löytäisin kaiken mitä siellä on ollut tarkoitus lähettää mukaan. Mutta nyt olen päättänyt lähetellä pienissä paloissa näitä, sillä muuten ei mitään mahdollisuutta että pääsevät perille ikinä.

Tämän kanssa muistaakseni oli jo jotain pientä vippaskonstia käytettävä, että tuo naru saatiin kaksinkertaisena jokaisen helmen lävitse. Ei meinannut onnistua millään, ja neulan kanssa paksuus oli aivan liian suuri. Vähän aikaa ihmeteltyäni kehitin tähän mitä oivallisemman patenttiratkaisun, jota olen käyttänyt sen jälkeen useamminkin. Nimittäin ensin tarpeeksi ohut neula, johon kiinnitän ompelulankaa, jonka solmin paksumpaan lankaan ja vedin läpi. Kuulostaa ihan hullulta, mutta näin toimittiin. Kunnes sain kuminauhaa ja jälkeempäin vaijeria..




Tämä ihanuus on ihan minun oma. Tein käsinauhan itselle ja kuten näkyy, sielläkin on nuita hymyileviä pääkalloja.Tuo harmahtava taitaa olla minun suosikkejani. Sille ei voi vain kai mitään. Tämän näköinen mie olen. Ja tällä kertaa olin itse 'mallina' koruineni.  Kallolisukkeita käsirenkaassa on kolme, koska tämä tuntui minusta hyvältä ratkaisulta ja käytännölliseltä.  Päältäpäin katsoessa ei niitä näkyisi, mutta ranteenpuolella ne hymyilisivät nätisti ja roikkuisivat olematta tiellä.Tähän on itseasiassa korviksetkin, mutta minulla ei ole korvareikiä. :D Ehkä vielä joskus. Kun voitan neulakammoni. Ne korvareiät ja tatuointi. Rohkeutta kerätessä on hyvä unelmoida.








Sitten näitä vähän uuempia virityksiä mitä tosiaan tuli eilen ja tänään väkerrettyä. Otin tähän kyllä mallin avuksi, kun en millään viittisi tehdä näitä teiniposeerauksia peilinkautta kuvattuina.  Ystävätär kun lainasi minulle rannettaan ja kaulaansa, saadaan näkyvälle mitäs oikein on väkerretty.



Tässä on nyt ensimmäinen yritykseni leikkiä kahdenketjun koruilla. Purin yhden kaulakoruni, koska se oli tehnyt tehtävänsä, enkä halunnut käyttää sitä enää kertaakaan. Joten helmet käytettiin uudestaan tälläiseen ketjuun. Lyhyempään käytin tuollaisia hieman vesirokkoasairastavilta näyttäviä helmiä, jotka tuntuivat mukavilta. Ja nyt jälkeenpäin katsottuna, tulos oli ihan mukava. Tämä koekappale jää omaan käyttöön kyllä.






Tässä sitten vielä ilman kaulaa kuvassa. Lukko on jälleen tälläinen rengaskeppisydeemi, jota käytin Kastepisaran kanssa. Mutta tällä kertaa kiinnitin kummatkin korut omiin renkuloihin. Ilmeisesti sen tulisi toimia näin. Tänäänkin opimme jotain uutta. Ero kahdella ketjulla ei ole paljon, vain parin helmen verran jos tämä otetaan mitaksi.Itse kuitenkin olin tyytyväinen lopputulokseen tämän kohdilla.







Tässä on toinen kaksilinjainen jonka väkertelin eilen katsoessani jotain erittäin epämääräistä elokuvaa maailmaavallanneista ufoista ja vaihdettavista muisteista. Varmaan arvaa, kuuntelin vain puolittain tuota elokuvaa väkertäessäni. Ehkä normaalisti en lähtisi tällä tavalla punaista ja mustaa sekoittamaan, mutta tämä nyt vain tuntui erittäin mukavalta. Ensin musta sisin, johon oli tarkoitus tehdä mustapunainen ulkoreuna. Mustia oli vain vähemmän, joten kikkailin hetken. Jostain syystä olen tyytyväinen tähän, vaikka tuo alempi muistuttaa hieman käärmettä.

Tähän minulla ei ollutkaan enää samanlaista rengalukkoa, joten väkersin sydänpapukaijalla ja renkaalla tähän lukon.  Toimiva, siro. Ja kuitenkin tässä korussa tuo ulkonauha on paljon pidempi, ja laskeutuu nätisti alaspäin. Kaiken uuden kokeilussa on se huonopuoli, että nyt näitä tekee mielellään lisää ja monta.  Ideoita pukkaa ja pitäisi hetki pysyä irti helmistä. Pyöritellä ajatuksia.






Nyt sitten tein myös joitain käsikoruja, mitä normaalisti en ole koettanut. Toinen tehtiin jostain äidiltäni saamasta koruntekopaketista, joten siinä ei ole juurikaan omaa kuin että miten kaikki on sioiteltu.

Tälläinen. Jotenkin vähän epämääräisen oloinen. Ystävä lainasi tähän rannettaan, koska minulta meni hermo yrittää saada korua itselle. (siinä oli mitä epäkäytännöllisin lukko) Tämä kyllä oli hyvin kapoinen, eikä juurikaan jättänyt liikkumavaraa, tai sitten se on tarkoitettu pituudeltaan nuoremmille. Tai sitten koon S immeisille.







Otin sitten kirstun päällä kuvan  vielä käsikorusta. Tosiaan siinä on kolme tuollaista värillistä helmeä sekä neljä metallihelmeä joiden olisi kai tarkoitus pysyä paikallaan. Korussa nimittäin oli tarkoitettu ihan kiinnitys niitä varten, mutta se tarvitsisi pientä kosketusta korjaavalla liimalla. Koetin tätä hyväksi havaittua pikaliimakorjausta, ja nyt helmet pysyvät paikoillaan passelisti. Jollekkin nuorelle tai lapselle kiva koru.

Tässä on sitten koru, jonka tein nyt ystävättärelle vielä aamusta. Omavalintaisista helmistä tuli sitten tälläinen koru oranssista pitävälle. Tähän tuli siemenhelmiä, valkeita helmiä ja nuita oransseja, joita kutsun nugeteiksi. En tiedä sitten onko ihan oikea nimi, mutta tällä on lähdetty liikkeelle ja tällä mentiin. Naru tähän oli kuminauha, tai magic strech. Uskoisin.

Isompi kuva käsikoruista.

Sitten tässä on ollut itsellä vielä sivuprojekteja, joita on tekemisen alla. Kaikkea pientä joka sillointälläin nostaa päätään että hei, nythän voisi koettaa tälläistä. Ensimmäinen projekti on  koettaa tehdä huopapalloista kaulaketju. Tuossa askartelupaketissa jonka sain oli joitain huopia, ja sain ystävältä jotain kun olin kylässä. Ja sielläpäs minä nämä huovutinkin. Oransseja ja valkeita palleroita. Joko yksi kaulakoru näistä, kunhan saan vielä tiettyjä helmiä lisäksi. Ja kunhan saan näitä lisää.. Olen käsitöissä ihan aloittelia. Vielä huonompi kuin korujen teossa. Olen näitä jotka valitsivat kouluaikoina teknisen ja tekivät mielummin jakkaroita ja kynttelikköjä kuin kutoivat sukkia. (Okei, kudoin ne sukatkin ala-asteella...)
Kuitenkin, onneksi huovutus oli jo tuttua hommaa, sillä olin aiemmin huovuttanut sydämen yhteen kaulakoruuni. Ehkä jossain välissä laitan kuvan tänne. Ja tuolla kertaa iskin sormeeni varmaan tusinan kertaa, joten nyt ei tarvinut. Toisaalta, sellaisella missä neuloja on useampi, on vaikea saada mitään reikää sormeen. Sitten rikoin kyllä kaksi neulaa häneltä. Ihme että kärsivällisyys riitti kanssani.

Tämä on toinen rojektini. Minun ihana geisha. Oli tosiaan hyllyn päällä koristeena, mutta Locre päätti tipauttaa alas. Naama tuhoutui, ja nyt laitoin palaset paikalleen. Liimaa en ole laittanut vielä, kun pistoolini on jossain muuttolaatikossa. Yhtä kauniiksihan hän ei enää tule, mutta sai pienen kieron idean. Jos vähän tuunaisi naista, ja tekisi persoonallisemman version. Aika näyttää.  Vähän liimaa, pakkelia, silikonia ja tussit, mahdollisuudet ovat vain avoinna.
Kuten taustalta näkyy, olen melko suuri Eoin Colferin fani. Useampi hänen kirjansa on jo hyllyssä. Muutama uusimmista puuttuu.

No kun veli pääsi kuviin niin pitihän sitä toinenkin. Tässä on Sith Deimos. Vaikka nimi toisin voisi väittää, en ole Star Wars fani. En todellakaan. Sähisemään alan jos jossain imperial march alkaa soida. Nimi nyt tuli vain muualta. Tämä poikanen ottaa paljon rauhallisemmin kuvaukset ja korujen kanssa. Loikoi tyynesti kunnes kuvaussessio oli ohi jonka jäljestä korua pidettiin vielä jonkin aikaa, ennen kuin vihjattiin että nyt voisi ottaa pois.  Tänään tälläistä.